Kuntosali avautui

Kuntopyörätarina jatkuu. Sain uuden satulani tänään. Siis tänään, ja vasta edellispäivänä soitin Budgetiin. Ja nyt tiedän senkin, että sankarini nimi on Mika. Terveisiä Mikalle Raision Budget-myymälään, olet tosi hyvä myyjä!

Tässä on Kettler uuden satulansa kanssa. Ajoin kokeeksi puoli tuntia ja hyvältä tuntui.

Kuopuksen kanssa tuossa naureskeltiin, kun hän alkoi ensin puhua, että olisi mukava päästä kuntosalille.

- Mitä turhaa, Pirkko´s Gym avautuu kun saadaan uusi satula pyörään.
- Joo joo. Sulla on vaan aika huonosti laitteita... tai on siellä se mun jumppapallo.
- Niin no. Harmi, kun tuli ne voimistelunarut heitettyä roskiin.

Voimistelunarut. Tiedättehän ne semmoiset, joissa on lenkit käsiä ja jalkoja varten ja joissa on tarkoitus rimpuilla vain viisi minuuttia aamuin illoin ja saavuttaa tällä menetelmällä mitä kauneimmat vatsalihakset? Olen omistanut niitä ainakin kolmet, mutta ne eivät ole tuottaneet tulosta.
Tai sitten joku vaihe on jäänyt välistä. Se rimpuiluvaihe todennäköisesti.

Mutta nyt on koittanut uusi aika ja kaikki on toisin. Päätin suhtautua kuntopyöräilyyn samalla päättäväisyydellä kuin suomen kielen opintoihini. Molemmat asettavat lievästi sanoen haasteita.

Äänne- ja muoto-opin kurssimme on lähenemässä loppuaan, jäljellä on enää yksi luentokerta ja sitten tentti. Olen yhä pahemmin sekaisin kaikkien liitteiden, päätteiden, sääntöjen ja poikkeusten kanssa. Kirjoittajakokemuksestani ei tunnu olevan mitään apua. Koko ajan tulee "perusasioita", jotka "on osattava". Kuten esimerkiksi sen tietäminen, että sana "luettavissa" sisältää passiivin ensimmäisen partitiivin, monikon tunnuksen ja inessiivin päätteen.

Opettajamme huomautti tänään, että kurssista ei pääse läpi, vaikka saisikin tentistä hyväksyttävät pisteet, jos kaikkia kotitehtäviä ei ole tehty. Ja että hän tarkastaa asian. Hyvä niin, vaikka en itsekään ole varma, olenko ihan kaikkia tehtäviä saanut kunnialla suoritettua.

Opettaja vaikuttaa hyvin pedantilta. Hän tekee - jos oikein ymmärsin - parhaillaan väitöskirjaa jostain -vat ja -vät -päätteiden esiintymisestä suomen kielessä.Suomen opiskelu viehättäneekin eniten niitä, jotka ovat kiinnostuneita yksityiskohdista, vähän sellaisia kirjanpitäjätyyppejä. Välillä ajattelen, että tämä ei ehkä sovi minulle ollenkaan. Mutta vain välillä.

Olisi noloa myöntää, etten pysty oppimaan näitä asioita. Sitä paitsi se ei olisi totta.
Jos en opi, en ole yrittänyt tarpeeksi.