- Mitä mieltä olette miehenne vaaliteemoista, toimittaja kysyi Tiina-vaimolta.
- Hän vastaa itse teemoistaan, vaimo sanoi.
Uutinen ei siis ollut se, MITÄ vaimo puhui vaan se, että hän puhui. Uutinen se oli sen takia, että aikaisemmin Tiina-vaimo ilmoitti jäävänsä tiukasti kampanjan ulkopuolelle; hoitakoon mies itse kampanjansa.
Minun mielestäni presidenttiehdokkaan puolison olisi syytä olla mukana vaalityössä. Se viestittäisi äänestäjille siitä, että puoliso tukee ehdokkaan pyrkimyksiä ja että jos ehdokas tulee valituksi, puoliso osallistuu työhön. Amerikassa tämä osataan, siellähän puolisot ja lapset ovat varsin näkyvästi mukana vaalikampanjoissa. Ehkä juuri tämä saa jotkut meillä karsastamaan julkista esiintymistä; ettei oltaisi ainakaan mitään ömerikkalaisia pellejä. Kun ne on siellä niin kauheita kaksinaismoralistejakin. Ihan niin kuin ei täällä osattaisi.
Perheitä piilotellaan meillä muuallakin kuin politiikassa. Olen monta kertaa ihmetellyt, miksi esimerkiksi muistokirjoituksissa ei joko mainita vainajan perhettä ollenkaan tai mainitaan vain lyhyesti. Ihmisen kouluvuosia, työuraa ja harrastuksia voidaan kuvailla vuolaasti, mutta tärkein, puoliso ja lapset, jätetään mainitsematta.
Lähestyvät presidentinvaalit eivät muuten aiheuta minulle päänvaivaa, sillä olen valinnut ehdokkaani jo aikaa sitten. Kuvassa olen kättelemässä häntä. Harmi, kun sattui olemaan huono hiuspäivä, kummallakin.
No ei. Vaikka tietysti Kekkonen on mielessäni ainoa oikea presidentti ja kaikki hänen jälkeensä tulleet pelkkiä korvikkeita.
Ehdokkaani on siis tiedossa, mutta kävin kuitenkin uteliaisuuttani Helsingin Sanomien vaalikoneessa vastaamassa kysymyksiin. Sieltä minulle tarjottiin ykköseksi kristillisdemokraattien ehdokasta, jota en aio äänestää. Tarjous johtui varmaan siitä, että vastasin lähes kaikkiin vaalikoneen kysymyksiin maltillisesti, en jyrkästi suuntaan enkä toiseen. Vain ihmisoikeuksista olin sitä mieltä, että ne ovat erittäin tärkeitä.
En tosiaan ole jyrkästi parveketupakoinnin puolesta enkä vastaan tai viemässä ehdottomasti Suomea Natoon tai pitämässä pois sieltä. Asioilla on aina monta puolta, toisaalta ja toisaalta. Tämä on asia, joka tulee aina vain selkeämmäksi iän myötä.
Oma ehdokkaani tuskin tulee valituksi. Uskon kuitenkin, että kaikki nyt ehdolle asettuneet selviäisivät presidentin työstä ihan hyvin. Kaikki osaavat esiintyä ja olla sopivalla tavalla jämäkän ja asiallisen oloisia. Sitähän johtajalta kaivataan, jämäkkyyttä. Emme kai me halua mitään lempeää ja myötätuntoista lastenhoitajaa vaan jonkun, joka ainakin näyttäisi tietävän joka tilanteessa, mitä tehdään.
Ja jos Raine olisi presidenttiehdokkaana, niin minä olisin ihan varmasti mukana kampanjoimassa. Jakaisin lapsille ilmapalloja ja kuuntelisin ihailevasti miestäni että kuinka se voikin olla noin viisas. Kotona voisin sitten olla mitä mieltä tahansa, mutta isänmaan asialle on lähdettävä rinnatusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti