Uusintatentti on ohi ja olo on tosi helpottunut. Nyt voin hyvillä mielin valmistella joulua, sillä mitään ei enää ole tehtävissä. Paitsi sitten, jos en tälläkään kertaa saa hyvää arvosanaa...
Tänään oli yliopiston yleinen tenttipäivä ja suureen luentosaliin kerääntyi useiden eri aineiden opiskelijoita. Osallistuin nyt ensimmäistä kertaa tällaiseen yhteiseen tenttitilaisuuteen ja oli hauska nähdä, miten eri-ikäisiä ihmisiä siellä oli. Yliopisto ei todellakaan ole vain nuorten opiskelupaikka.
Olin salissa hyvissä ajoin. Minua jännitti taas, nyt enemmän kuin viimeksi. Mietin siinä istuessani, että kaikkeen minäkin ryhdyn; istun täällä tärisemässä vaikka mikään pakko ei ole eikä tästä välttämättä ole edes mitään hyötyä. Ja samalla tiedän ihan hyvin, että jos minulla ei olisi mitään tällaista, olisin tosi turhautunut, vaeltelisin kotona edestakaisin, huokailisin ja tuntisin, että elämäni valuu viemäristä.
Tentti itsessään tuntui ihan kohtuulliselta. Niin se ensimmäinenkin tuntui, joten ei nyt parane kuvitella liikoja.
Huomenna on vielä vuoden viimeinen juttupalaveri ja illalla vuoden viimeinen luento ja sitten - tervetuloa Joulu!
Luulen, että istun joulunpyhinäkin aika paljon koneella ja selaan myytäviä taloja. Nyt on myynnissä aika monta kiinnostavaa.
Meillä on tätä muuttoliikettä enemmänkin perheessä: esikoiselta tuli viesti, että heidän muuttonsa on varmistunut tänään. Tyttären perheellä oli jo ennestään idyllinen vanha talo maalla mutta nyt he löysivät oikein unelmapaikan ja ovat saaneet sen. Sille isolle koiranroikaleellekin tulee oikein kunnolla vahdittavaa.
Joulukortit ovat kirjoittamatta. En kai ole vielä myöhässä niiden kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti