Kokopäivätonttuna

Katsoin sähköpostiini ja siellä oli pitkä viesti Italiasta, Celiltä, jonka kanssa seilasimme Kap Hornin ympäri alkuvuodesta. Hän oli saanut lähettämäni kuvakirjan, kiitti siitä ja kertoi, että kuvien näkeminen sai taas elävästi muistamaan, miten valtavan matkan me teimme ja mitä kaikkea näimmekään.
Tämä oli mukava alku jouluvapaalle, joka alkoi NYT.

Lojuin sohvalla, luin lehteä ja kudoin vähän. Siis sen jälkeen, kun olin tullut tämän vuoden viimeiseltä luennolta.
Sieltä tullessani poikkesin Stockmannille ja kävin talous- ja sisustusosastolla hypistelemässä astioita ja kauniita tavaroita. Ihailin sähköraastinta ja päätin, että hankin sellaisen joskus (niin niin, ei tietenkään vielä, mutta joskus), sillä rakastan porkkanaraastetta, mutta sen raastaminen käsin on tylsää. Katselin myös patoja ja pannuja ja päätin, että sinne uuteen keittiööni en vie yhtään kolhuista, kolmekymmentä vuotta vanhaa kattilaa vaan ostan uudet.

Seurasin myös ihmisiä, jotka olivat jouluostoksilla (heitä oli paljon). Mietin, että tämänkin joulun edellä me toimittajat ja kolumnistit ja kaiken maailman vieraskynät olemme kirjoittaneet sormi pystyssä opettavaisia juttuja siitä, Miten Vältät Joulustressin ja Näin Säilytät Hermosi Jouluruuhkassa ja niin edelleen, vaikka missään ei ole todistettu, että ihmiset yleensä inhoaisivat jouluostosten tekoa, olisivat kärttyisiä joulun alla tai edes haluaisivat päästä jotenkin helpommalla. Sikäli kuin tänäänkin saatoin havaita, ihmiset näyttivät tyytyväisiltä, peräti iloisilta. Jopa sekin mies, jota vaimo veti perässään ja muistutti, että: "Minähän sanoin, että kun tullaan kolmanteen kerrokseen niin täällä sitten katsellaan". Mies ei pistänyt yhtään vastaan vaan seurasi kiltisti vaimoaan vaikka hyvin huomasi, ettei hän tuntenut oloaan täysin kotoisaksi.

Joulunalusajassa on lumoa. Tonttuja ja enkeleitä sulassa sovussa.

Nyt nautitaan.