Kuulostaa äkkinäiseltä, mutta on kaikkea muuta. Olen nimittäin käyttänyt samaa nahkaista olkalaukkua yli 30 vuotta ja tämä, minkä tänään ostin, korvaa sen.
Tämä on italialainen ja sen mukana tuli tuo punainen säilytyspussi - pientä ylellisyyttä.
Olisin voinut ostaa tällaisen laukun jo nuorena, sillä makuni laukkujen suhteen ei ole muuttunut vuosien mittaan juuri yhtään. En esimerkiksi koskaan voisi kanniskella laukkua, joka on alakuvassa. Se ei vain onnistuisi.
Ostin uuden laukkuni turkulaisesta Cmon-liikkeestä Yliopistonkadulta. Kuinka sattuikaan, siellä oli menossa synttäritarjous, miinus kolmekymmentä prosenttia kaikesta!
Laukuista tulee mieleeni muuan palaute jossain naistenlehdessä, joku Anna tai Me Naiset lienee ollut. Lehden aiemmassa numerossa oli ollut juttu keräilyharrastuksesta ja siinä oli kerrottu muun muassa naisesta, joka keräili laukkuja ja omisti niitä noin 50. Palautteessa hirveän närkästyneeltä vaikuttanut nainen pauhasi, miten naurettavaa on nimittää moista pikku määrää kokoelmaksi! Että tottahan jokaisella itseään kunnioittavalla naisella on ainakin yli sata laukkua (tai 150, en muista tarkkaan).
Mitä siihen voi sanoa? Kai joku tulee onnelliseksi kun omistaa valtavan määrän laukkuja ja varmaan kenkiä ja vaatteitakin. Mutta jos tarkoitus on tehdä vaikutus muihin ihmisiin, niin metsään menee. Kuka muistaa, mitä jollakulla on ollut päällään tai kädessään eilen tai edellispäivänä? Jos minulta kysyttäisiin, miten naapurin rouvat olivat pukeutuneet, kun viimeksi törmäsimme pihalla, en osaisi sanoa mitään. Sen kyllä muistan, mitä puhuimme.
Jos käytän uutta laukkuani yhtä kauan kuin edellistä nahkaista olkalaukkuani, olen lähes kahdeksankymmenenneljän kun ostan seuraavan. Enemmänkin, lähes yhdeksänkymmenen, sillä taisin olla hädin tuskin kaksikymmentä täyttänyt, kun edellisen sain.
Toivottavasti pääsen vielä siinä vaiheessa omin neuvoin ostoksille.
Ihana laukku. Ja mua naurattaa tuo sun toinenkin laukkukuva, se ei varmaankaan tosiaan ole sinua:)
VastaaPoistaJa ihan samaa mieltä tuossa vaate- ja laukkujutussakin. Vaikka itse tykkään vaatteista todella paljon en onneksi kuitenkaan kategorisoi ihmisiä niiden mukaan. Paitsi jos he itse tekevät vaatteistaan liian suuren numeron: sellaiset kategorisoin ärsyttäviksi. Mielessäni.
Itseäni ennemmin hävettää kun minulla on liikaa vaatteita.
Mutta silti Pirkko...ihan rehellisyyden nimessä: Moni nainen jopa mieskin muistaa mitä jollakin on ollut päällä, varsinkin jos se on ollut omasta mielestä tosi kaunista/ järkyttävää.
Mieheni muistaa mitä minulla oli päällä kun hän ihastui minuun...vaikkei vaatteiden takia ihastunutkaan.
Ihmiset ovat tietysti erilaisia tässäkin asiassa. Kyllä minäkin muistan, jos olen nähnyt jotain oikein kaunista, mutta muuten toisten vaatteet eivät jää mieleen.
PoistaVaatteet kiinnostavat minuakin, mutta olen aika onneton näissä merkki- ja muissa hienousjutuissa. Sitten, kun löydän jonkun kivan vaatteen, voin pitää sitä vaikka joka päivä. Nykyään arvostan vaatteissa erityisesti niiden mukavuutta; kaikki kiristävät ja puristavat vaatteet ovat kauhistus. Eikä mikään vaate ole mielestäni ole sen arvoinen, että maksaisin siitä useita satoja saati tuhansia euroja.
Miten sinä aina osaatkin kirjoittaa niin osuvasti! Ensinnäkin lahja-asiasta: juuri noin meilläkin toimitaan. Jokainen saa itse valita lahjansa. Näin vältytään suurelta työltä ja harmilta ja pahalta mieleltä - ja sekä lahjan antaja että saaja ovat varmasti onnellisia.
VastaaPoistaValitettavasti nykyaikana kuluttamista ja uuden ostamista pidetään hyvänä ja siihen kannustetaan valtiovaltaa myöten. Halutaan luoda ilmapiiri, jossa keskitytään vain tavaraan. Vaikka kai se on helppo myöntää, että todellinen onni ei lisäänny ostamalla tai omistamalla. Eikä hienojakaan laukkuja tai kenkiä voi käyttää kuin yhtä kerrallaan, vaikka niitä olisi satoja.
Mitä tulee tuohon toisten asujen katselemiseen, siinä taidan olla vähän erilainen. Jos joskus menisin (en mene, mutta jos menisin) jääkiekko-otteluun tai urheilukilpailuun, en siellä katselisi mitään muuta kuin katsomossa olevien vaatteita. Samoin ihan ensimmäiseksi tulen (alitajuntaisesti, haluaisin väittää) katsoneeksi ihmiseltä vaatteet. Niinkuin tässä postauksessasi ihan ensiksi katsoin tuota uutta laukkuasi - hieno laukku muuten!
Jos minä menisin (en minäkään mene) jääkiekko-otteluun, katselisin ihmisiä yleensä ja kehittäisin heistä kaikenlaisia tarinoita. Tietysti näen, mitä ihmisillä on päällään mutta eniten minua kiinnostavat ihmisten väliset suhteet ja ihmiskohtalot.
PoistaVaikka näenkin vaatteet, en tajua merkeistä mitään. En siis pysty sanomaan, onko joku vaate arvostettua merkkiä tai mitä se on maksanut.
Voi sinua, eihän niillä merkeillä mitään väliä olekaan. Mitä tahansa oppii harjoittelemalla (simpanssikin oppii) kuten tunnistamaan merkkejä ja niiden kauppahintoja, jos sitä pitää tärkeänä. Tuotteiden laadusta ja erityisesti niiden arvosta käyttäjälleen hinta ei sitten kerro yhtikäs mitään.
PoistaOlen usein miettinyt sitä, että mahdatko sinä koko ajan kehitellä tekstejä päässäsi. Kun kävelet tai käyt kaupassa tai ulkona koiran kanssa tai...? Käykö sinulle niinkuin minulle joskus, että herään keskellä yötä (naps, täysin valveilla) ja sitten mielessäni kirjoitan pitkät pätkät blogitekstejä, joista en valitettavasti aamulla muista mitään?
Tarinoita tulee ja menee koko ajan, jotkut päätyvät blogiin asti.
PoistaNoista merkeistä vielä: olen ollut huomaavinani, että joillekin ne ovat tosi tärkeitä. Enkä nyt tarkoita sinua.
moi!ihan noin uteliaisuudesta;mitä tapahtui salvadorista ostetulle laukulle?terv.anneli
VastaaPoistaEi sille ole onneksi tapahtunut mitään. Se on kuitenkin enemmän salkku kuin olkalaukku.
PoistaKaunis laukku ja malli on ajaton - hyvä hankinta. Silloinhan ostos on todella onnistunut, kun siitä ei tarvitse luopua kesken kaiken.
VastaaPoista