Koira palasi kotiin

Asumisjärjestelymme muuttuivat; Nonna tuli takaisin kotiin.

Siis koira.

Olen selittänyt kummallisen koiranhoitosysteemimme täällä ennenkin, mutta en oleta, että kukaan enää muistaa. Siispä kertaan että Rainen allergian takia Nonna on asunut naapurissa (joka sekin on meidän) Niinan kanssa (joka on siis ihmistyttö). Olemme saaneet paljon hupia siitä, että koirallamme on oma asunto (ja ehkä vähän oudon maineen), mutta nyt se on loppu. Olemme päättäneet muuttaa ja myydä asuntomme ja Nonnan asunto on myyntilistalla ensimmäisenä.

Eihän meillä vielä olisi ollut kiirettä ottaa koiraa tälle puolelle, mutta kun Niina löysi itselleen uuden asunnon ja muuttaa pois niin ajattelin, että koira voi tulla tänne muuttovalmistelujen tieltä.

Olemme valmistautuneet hyvin. Asensimme koiraportin ennen Rainen lähtöä. Ostin keittiöön rumat mutta helposti imuroitavat matot. Hommasin koiralle uuden makuualustan, herkkuluita ja makupaloja. Sumutin pureskelunestoainetta kenkiini. Päätin olla reipas ja tarmokas, harjata koiran joka päivä, pestä sen kerran viikossa ja imuroida lattiat aina iltaisin. Jospa sitten voisimme kaikki elää yhdessä täällä Ruusupensaan takana.

Vaikka Raine ei nyt olekaan kotona, en antanut itselleni armoa: koska päätin, että koira pestään perjantaisin ja koska tänään on perjantai, talutin Nonnaparan suihkun alle ja pesin sen eukalyptusshampoolla. Olen myös imuroinut. Ja harjannut koiran. Minulla on mennyt tähän kaikkeen koko ilta. Täytyy varmaan lopettaa opiskelut ja vähentää työntekoa kyetäkseni viemään koiranhoito-ohjelmani kunnialla läpi...

Tiedän, ettei tässä ole mitään järkeä. Järkevä ihminen olisi luopunut koirasta, vienyt sen lopetettavaksi tai etsinyt uuden kodin. Tämä onkin puhtaasti tunneasia.

Tässä Nonna on ensimmäisenä kesänään meillä. Laiha rääpäle, joka oli täynnä punkkeja, karvatkin lähtivät melkein kaikki.

  Tässä se on äsken otetussa kuvassa. Nonnasta on todella vaikea saada hyvää kuvaa, sillä se pelkää kameraa. Nyt sillä on sentään korvat pystyssä, kun heiluttelen toisella kädellä herkkupalaa.

Nonna on syntynyt Pietarissa ja tullut meille Viipurin Koirat Ry:n kautta. Meidän elämämme sen kanssa on ollut lievästi sanoen vaiherikasta.

Tämä viikko on ollut aika raskas. Tuntuu, että joka puolella tapahtuu asioita, joihin pitäisi kyetä ottamaan osaa vaikka ei tiedäkään, miten. Töitäkin on ollut paljon. Ensi tiistaina on tentti.

Mutta kevät on tullut! Sanotaan mitä tahansa, mutta terminen kevät alkaa siitä hetkestä, jolloin koko talven hyvin palvellut työasu alkaa äkkiä tuntua toivottoman nukkavierulta.

Se hetki oli tänään.