perjantai 17. joulukuuta 2010

Jo löytyi joulumieli

Kävin aamupäivällä jouluostoksilla Turun keskustassa. Meiltä ruusupensaan takaa on kävelymatka sekä satamaan, rautatie- ja linja-autoasemille että kauppatorille. Oivallinen paikka siis.

Keskustaan pääsee mainiosti autollakin, joko linja-autolla tai omalla. Jos jostain syystä turvaudun autoon, löydän aina parkkipaikan. En oikein ymmärrä koko parkkipaikkavalitusta, ettei niitä muka ole. Esimerkiksi melkein kävelykadun päässä on aina ollut vapaita, kahden tunnin mittaripaikkoja. Ja Stockmannin parkkihalliin, joka on toinen vakipaikkani, pääsee helposti muulloin paitsi kaikkein ruuhkaisimpina aikoina. Uskon myös, että paikan saa aina parkkihalli Louhesta, vaikka en vielä koskaan ole käynyt kyseistä paikkaa katsomassa. Uudet parkkiluolat ovat siis tarpeettomia.

Kauppatorin alle suunnitellaan parkkiluolaa. Torin päällä näytti tänään muun muassa tältä.

                                  


Näissä Joulutorin somissa myyntikojuissa myytiin kaikenlaista käsintehtyä Suomesta ja myös Unkarista: oikeanpuolimmainen koju on Suomi-Unkari -ystävyyskoju. Sitä seuraavasta sinisestä ostin jotakin, mutta siitä en voi nyt enempää kertoa.


Kaupungilla menee helposti monta tuntia. Kiersin Stockmannin ja Wiklundin ja Anttilan, Reunoksen hevostarvikeliikkeen ja monta pienempää kauppaa. Lopulta kävelin kotiin viiden muovikassin kanssa, aika väsyneenä jo. Kotikulmilla poikkesin vielä kantamuksineni Siwaan ostamaan paketin nakkeja soppaa varten. Kun sitten pääsin kotiin, täällä näytti jotenkin - niin, jotenkin siis ihan samalta kuin silloin kun lähdin. Aamuiselta. Kuopuskin näytti varsin aamuiselta ja siltä, että oli vastikään herännyt. Jopa aamulehti oli keittiön pöydällä.

Laskin uupuneen takalistoni keittiön tuolille ja juuri sillä hetkellä minut valtasi Joulumieli. Se perinteinen, vahva ja joka joulunalus esiintyvä tunne, jota sanotaan myös Epätoivoksi. Ajatus siitä, että tästä ei tule mitään, ei mitenkään, ei yksin minun voimillani ja voi x!wq!cxz! on viikko jouluun ja tässä jamassa taas ollaan!

Se meni aika äkkiä ohi. Nakkisopan jälkeen kutsuin perheeni neuvonpitoon ja me jaoimme työt, jotka jokainen tekee ennen joulua. Asioiden laittaminen paperille auttaa aina. Marttyyrin asenne ja kiukuttelu ei auta yhtään, sen tiedän kokemuksesta.Sitä paitsi mieltäni kalvaa pieni epäilys siitä, että jos joskus toteuttaisin kauheimman tietämäni joulu-uhkauksen ja olisin tekemättä mitään, nämä muut saisivat kuitenkin joulun aikaiseksi. Ilman minua.

Voi, miten apea ajatus.

Pysäköintiasiaan vielä sen verran, että ainoa toimiva ratkaisu siihen, että keskustan kaupoissa riittäisi asiakkaita, olisi pysäköinnin saaminen ilmaiseksi, kiekkopysäköinniksi. Hienoinkaan uusi parkkihalli ei houkuttele, jos ja kun se maksaa. Vaihtoehto on tietysti se, että kauppakeskukset alkaisivat tasapuolisuuden vuoksi periä pysäköintimaksuja. Pitäisikö ehdottaa?

1 kommentti:

  1. Onneksi täällä maalla ei tarvitse taistella parkkipaikoista. Eikä täällä kukaan muu ikinä siivoa kuin perheen äiti. Jos on siivottu, se osoittautuu enemmin tai myöhemmin uneksi.

    VastaaPoista