Tavallista joulunviettoa Suomen Turussa

Mukava jouluaatto kallistuu loppuunsa. Olo on vähän voipunut kuten aina sillä, joka on valmistautunut huolella ensi-iltaan ja saanut sen kunnialla loppukumarruksiin.

Jouluvalojen kanssa oli sittenkin vähällä tulla katastrofi. Raine onnistui löytämään uudet kuusenkynttilät Clas Ohlssonilta, ei siinä mitään. Minä olin ihan tyytyväinen siihen saakka, kunnes huomasin, että nyt kuusessa ovat sekä uudet kynttilät että ne eilen hankitut valopallerot. Se oli vähän liikaa ja siitä sitten se pieni jouluvälikohtaus syntyi. Yksityiskohtiin menemättä menen suoraan lopputulokseen eli siihen, että nyt kuusessa ovat vain ne kynttilät ja joulurauha vallitsee meilläkin.

Kinkku onnistui erinomaisen hyvin. Tosin se oli niin kypsä, että hajosi palasiksi, joten kovin kaunis se ei ollut. Ruokapöydässä otettiin perinteinen joulukuva, johon tänä vuonna tallentuivat meidän vanhempien lisäksi Laura, Maria ja Samir.


Nonnakin pääsi tälle puolelle aattoa viettämään ja sai oman herkkulautasen, vähän katkarapuja ja kananmunan. Koiran hemmottelu on pidettävä tiukasti kurissa, sillä Nonnalla on herkkä vatsa, joka menee helposti sekaisin. Kun se aikoinaan tuli meille, jouduimme etsimään ja kokeilemaan monenlaisia ruokia ennen kuin sopiva löytyi. Silloin koiraparalla oli vähän väliä vatsa löysällä mikä tarkoitti sitä, että saatoin joutua viemään sen ulos jopa kolme kertaa yössä ja silti aamulla lattiat oli sotkettu. Sen kun muistaa, ei todellakaan tule antaneeksi Nonnalle pullanpaloja piparkakuista puhumattakaan. 

Lahjojakin jaettiin.

Korvatunturi oli antanut minulle yllättävän korkeat kiltteyspisteet, sillä sain monta pakettia, joista paljastui muun muassa Kalevala-korun Runoratsu, Pentikin ihana puuhevonen ja Koirakuiskaaja-kirja.

Nuorisokin tuntui ihan tyytyväisiltä omiin lahjoihinsa. Tosin olen valmentanut heidät huolellisesti ottamaan lahjoja vastaan, joten tuskinpa he näyttäisivät, vaikka lahjat eivät miellyttäisikään. Olen aina muistuttanut siitä, että lahjahevosen suuhun ei katsota eli lahjoja ei arvostella vaan otetaan kaikki kiitoksella vastaan. On oikeasti rumaa ja kiusallista kuunnella, miten joku ilkkuu saamaansa lahjaa, kun se kuitenkin on hyvästä sydämestä annettu. Ei, semmoinen ei käy päinsä ollenkaan.

Se, että joulusta on vaikea kirjoittaa, kun kaikki on niin tavallista ja aina samanlaista, on oikeastaan lohdullista. Jos joulusta olisi paljon jännittävää kirjoitettavaa, asiat todennäköisesti olisivat jollakin tapaa huonosti.

Rauhallista Jouluyötä.