Pannujen kiillotusta ja radiomuistoja

Päivä alkoi varsin epätavallisesti. Heräsin puhelimen hälytykseen kesken unien. Olin juuri unessani Nonnan kanssa pitkällä kävelyllä jossain oudossa paikassa. Pyyhin lumia tienviitan päältä, kun viitan takaa tuli ensin yksi ja sitten toinen poliisi - olivat olleet siellä liikenteenvalvontatehtävissä - ja pääsin kysymään heiltä neuvoa. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan ehtinyt kertoa, pääsisinkö tietä pitkin kotiin, kun siis puhelin soi.

Soittaja oli poikaystävän luokse yöksi jäänyt kuopus, jonka piti päästä töihin ja jolla ei ollut kyytiä. Suosittelin linja-autoa ja menin keittämään aamukahvia.

Unikulman sänky on osoittautunut todella hyväksi. Niin mukava se on, etten malttaisi olla sieltä ollenkaan pois enkä näköjään herätäkään ihmisten aikoihin.


Aamupäivällä toimeennuin kuitenkin kauppaan. Kävin Tarjoustalossa ostamassa koiranmakkaraa  (se on siellä halvempaa) ja onnistuin myös kaappaamaan hyllyn viimeisen purkin mainiota Sampo-jauhetta. Tuo yli sata vuotta markkinoilla ollut aine on ehdottomasti parasta  kupariastioiden kiillotukseen. Katsokaa vaikka.

         
Tuo etumainen pannu on juuri kiillotettu, kahta muuta ei vielä.

Jotkut antavat kupariastioidensa mustua ja pitävät niistä sellaisina. Minusta kuparin pitää kiiltää. Entisaikaan, kun kuparipannut olivat jokapäiväisessä käytössä, ne kiillotettiin kerran viikossa. Minä kiillotan omani kerran tai korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. 

Makuasia, tämäkin. On monta tapaa elää oikein kuparipannujen kanssa aivan kuten on paljon oikeita tapoja elää muutenkin elämäänsä.

Siinä pannuja hinkatessani kuuntelin radiota. Tykkään kuunnella radiota ja teen sitä aika paljon. Minulla on kylpyhuoneessakin radio ja kyllä siinä vaan aamuisinkin hampaita harjatessa ehtii kuulla yhtä ja toista. Nyt kuitenkin mietin, ehkä Entisten nuorten sävellahjan innoittamana, 70-luvun radio-ohjelmia. Silloinhan radiosta tuli esimerkiksi sellainen kulttuuriohjelma kuin Säveliä Neuvostoliitosta. Silloin, kun sieltä ei tullut Säveliä Neuvostoliitosta, sieltä tuli klarinetinsoittoa. Herrat Paavo Lampinen ja Marius Gobba soittivat klarinettia. Uskokaa pois, kun avasit radion, ehdit tuskin viittä minuuttia kuunnella sitä kun kuuluttaja jo ilmoitti, että nyt Marius Gobba ja Paavo Lampinen esittävät klarinetilla sen taikka tämän kappaleen. Joka päivä! Aina!

Korjatkaa, jos muistan väärin.

Entisten nuorten sävellahja on muuten mukava ohjelma. Sinne soittavat aika vanhoilta kuulostavat naiset ja miehet, jotka väittävät olleensa nuoria samoihin aikoihin kuin minäkin. Lisäksi he ovat kovia valehtelemaan, sillä kaikki kertovat olleensa tosi siveitä ja kilttejä.

Kukaan ei ole sentään toivonut klarinettimusiikkia. Taivaan kiitos.