Koirien ja puhelinten käyttöohjeita

Eilisen voipunut olo sai tänään selityksen, kun heräsin kurkku kipeänä ja nenä vuotaen. Perhettämme pari viikkoa kiertänyt flunssa on viimein iskenyt minuunkin, niisk vaan.

Elinan perheen piti tulla tänään syömään, mutta peruin sen: ihan turhaa tulla hakemaan tartuntaa, kun se tietää  lapsille korvatulehduksia ja antibioottikuureja. Sovimme, että yritetään viikon päästä uudestaan, haluamme kuitenkin nähdä, ennen kuin minä ja Raine lähdemme matkalle.

Nyt ei taida vastustuskyky olla ihan kunnossa? Olisiko jäänyt joku actimel juomatta, kun näin pääsi käymään? Vaikka en minä sitä juo muutenkaan.

Päivä on mennyt Koirakuiskaaja-kirjan parissa. Jo alkusivuilla törmäsin ajatukseen, jonka esitin koira-aiheisessa päivityksessä muutama päivä sitten: koirat eivät aiheuta ongelmia, jos ne saavat elää kuten koirat. Kun olen vasta puolessa välissä, en tiedä, tuleeko Kuiskaajalta tarkempia ohjeita kaupunkikoirien sielunelämän tasapainottamiseen. Ne ohjeet, joita tähän mennessä on annettu, ovat varmasti toimivia, yksinkertaisia ja tavallisessa elämässä mahdottomia toteuttaa. Uskon helposti, että jos minkä tahansa ongelmakoiran kanssa juoksee joka aamupäivä neljä-viisi tuntia ja viettää iltapäivät sen kanssa reippailla rullaluistelulenkeillä, niin piski on ihan rauhallinen loppupäivän. Ei taitaisi emäntääkään vaivata mikään muu kuin väsymys ja kulumat polvissa.

Lukemisen lisäksi olen tutustunut uuteen puhelimeeni. Se on oikein kaunis turkoosinvärinen laite, jolla voi kai soittaakin, vaikka se sisältää valtavasti muitakin toimintoja.


Uusi tekniikka tuottaa minulle aina ahdistusta. Aikaisemmin olen aina uusien kameroiden, puhelimien ja tietokoneiden kanssa menetellyt siten, että päätän tutustua huolellisesti ohjekirjaan. Sitten joskus, jonain toisena päivänä. Sitä päivää ei tietenkään koskaan tule ja ohjekirjat ovat kadonneet sitten, kun niitä välttämättä tarvitsisin. Nyt olen oppinut tunnistamaan tämän käytösmallin itsessäni ja tiedän, mihin se johtaa. Siksipä otin ohjekirjan esiin ja luin sen ja kokeilin puhelimen erilaisia toimintoja. Suuri osa niistä on sellaisia, etten edes ymmärrä niiden nimiä. Onnistuin sentään jo ottamaan yhden kuvan, vaihtamaan soittoäänen ja kirjautumaan Facebookiin.

Ymmärrän kyllä, että monet ihmiset ovat kiinnostuneita teknisistä laitteista ja haluavat omistaa aina uusimmat mallit kaikista. Ei siinä mitään pahaa ole. Mutta sitten olemme me, yksinkertaiset ihmiset, jotka tarvitsemme yksinkertaisia laitteita arkisiin tarpeisiin. Eikö esimerkiksi puhelimista voitaisi tehdä karvalakkiversioita, joissa olisi vain muutamia, helposti käytettäviä toimintoja? Kuinka moni ihan oikeasti osaa käyttää kaikkia mahdollisuuksia, joita puhelimissa on? Kuinka moni niitä edes oikeasti tarvitsee?

Olen sentään käynyt ulkonakin tänään. Nonnan kanssa on tehty kaksi pientä lenkkiä ja yksi vielä tehdään. Pakkanen ja täällä Turussa puhaltava hyinen viima eivät innosta pitempään reippailuun, eikä kurja olo sen enempää. Tänään on ollut ihana laittaa tulet kakluuniin ja lämmitellä sitten sen kyljessä kun tulee ulkoa. Samaa tunnetta ei taatusti saisi hienoimmankaan sähköpatterin tai ilmalämpöpumpun kanssa vaikka kuinka olisi uusinta tekniikkaa.