Aamupäivä kului siivouksen parissa. En tehnyt sitä yksin, muutama päivä sitten tehty työnjako toteutui suunnitellusti. Kun sain oman osuuteni hoidettua, lähdin vielä käymään kaupungilla. Kävin postissa hakemassa uuden puhelimeni ja kirjakaupassa tilaamani pääsykoekirjan. Ostinpa vielä Rainelle viime hetken joululahjankin, joka paljastuu tietysti vasta huomenna.
Kirjakaupassa muistin taas kerran, että minun pitää kysyä "sitä yhtä" kirjaa. Luin kirjasta arvostelun pari vuotta sitten ja silloin jo ajattelin, että tuo minun täytyy ostaa Rainelle, se kiinnostaa häntä varmasti. Sitten unohdin asian ja kirjan nimen.Nyt päätin kokeilla onneani ja kysyin kauppiaalta, mahtaako hänellä olla "yhden ruotsinkielisen turkulaismiehen kirjoittamaa kirjaa, jossa kerrotaan 70-luvulla Hämeenportissa istuneista poliittisesti aktiivisista nuorista"? En ihmetellyt, vaikka kauppiaallekaan kirjan nimi ei muistunut mieleen.
Kotona sitten googlettelin ja helpostihan se sieltä tuli: Henrik Janssonin Otteita kumouksellisista kokouksista. Tässä se nyt on ja täältä voin käydä tarkistamassa, kun seuraavan kerran yritän sitä ostaa.
Päiväämme mahtui myös yhteinen kuusenhakureissu Rainen kanssa. Tämä tunnelmallinen perinneretki tehtiin kellariin.Siellä otimme kuusen pahvilaatikosta, jossa se osiin purettuna viettää joulujen väliset ajat. Jo monta vuotta tätä allergiakotia on koristanut muovikuusi.
Osa kuusenkynttilöistä oli mennyt rikki. Minulle vajavainenkin jouluvalo olisi ollut tarpeeksi, mutta Raine halusi kunnon kynttilät ja lähti kauppaan. Joka paikasta olivat kuusenkynttilät loppuneet ja ainoa, mitä hän onnistui saamaan, oli jonnekin parvekkeelle tarkoitettu valosarja, jossa kynttilän virkaa toimittavat pyöreät muovipallot. Uskokaa pois, ne ovat nyt meidän kuusessamme.
- Isä menee vielä huomenna kauppoihin etsimään kynttilöitä, lohdutin kuopusta, joka epäuskoisena tarkasteli aikaansaannostamme.
- No hyvä. Toi on ihan kauhee, hän sanoi.
Aamulla ehdin katsoa vähän televisiotakin. Sen verran, että näin kaksi joulun tietäjää: naisia, jotka kertoivat paremmista tavoista viettää joulua.
Tietäjissä ei ole mitään pahaa, ne kuuluvat joulusatuun. Nykypäivän tietäjät ovat erikoistuneet tietämään, miten parempaa joulua vietetään sen stressaavan ja kaikella tapaa ylikuormitetun joulun sijasta, jota ne "muut" viettävät.
Toinen aamun tietäjänaisista oli keksinyt downshiftata eli hidastaa joulunvieton.
- Laitammekin tonttuja esiin jo marraskuussa, hän kertoi.
Kiva! Otankin vihjeestä vaarin. Minulla on tämmöinen resuinen ja koinsyömä tonttuperhe:
Jostain syystä en saanut tätä kuvaa millään oikein päin, mutta ehkä se on hyvä näin. Nämä tontut nyt kumminkin ovat 60-luvulta ja kulkeneet minun mukanani kodista toiseen.
Tästä lähtien vältän kaiken joulustressin ja laitan tonttuni lipaston päälle jo marraskuussa.
Kiitos tietäjille ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti