Aloitimme yhteisen taipaleemme minun isovanhempieni päästävedettävässä. Se oli hyvin kapea, mutta mitäpä se nuortaparia haittasi. Eräänä kauniina yönä se sitten hajosi altamme ja siihen loppui sen sängyn tarina. Seuraava etappi oli parvisänky, joka niinikään hajosi jo kättelyssä, mutta joka vähän korjailtuna kesti monta vuotta. Kun muutimme pikku yksiöstä ruusupensaan taakse, tungimme parvisängyn patjan rättisitikan takapenkille ja toimme sen tänne. Täälläkin oli ensin parvi. Ja sitten vuodesohva. Ja sen jälkeen saimmekin Rainen kaverilta "lainaan" heidän tarpeettomaksi käyneen sänkynsä, jossa olemme nukkuneet viimeiset 18 vuotta. Inhosin sitä koko ajan, muuten se oli hyvä ja tukeva sänky.
Vaan nyt on meillä alkanut uusi aika. Unikulman auto toi ihan täsmälleen luvattuna aikana (mitä siihen hintaan toki sopi odottaakin) meille upouuden, ikioman sängyn, jossa kukaan ei tiettävästi ole vielä nukkunut.
Tässä se nyt on. Vaikka toimitus oli täsmällinen ja sisälsi kaiken mitä piti, asennus ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Valitsemamme pääty on niin korkea, että se jättää sähkökatkaisijan taakseen. Seuraavaksi täytyy vähän lyhentää päädyn jalkoja niin johan sopii. Lukuvalotkin joutuvat vaihtamaan paikkaa. Ja uusi päiväpeitto on välttämätön, kuten myös helmalakana. Mutta se kaikki saa jäädä kevääseen, siksi kunnes palaamme matkalta.
Jos naapurit kuulevat ensi yönä meiltä kiusallista, pientä surinaa, ei pidä antaa mielikuvituksen villiintyä: me täällä vain leikimme moottorisängyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti