Rusinamakkaraa ja koivuklapeja poikkeusoloissa

Ruusupensaan taakse tuotiin tänään polttopuita. Kaksi kuutiota kuivia koivuklapeja Halikosta. Löysin muutama vuosi sitten tämän hyvän puumiehen ja talletan hänen puhelinnumeroaan huolellisesti.
Nyt puut ovat jo kellarissa. Minä kannoin ja Raine latoi pinoon.

- Näitä on enemmän kuin viimeksi, ei nämä mahdu, ei millään, hän sanoi, kuten sanoo joka kerta, vaikka puita on täsmälleen saman verran kuin aina. Ja aina ne mahtuvat, niin nytkin.

En ole itse polttamassa puita tänä talvena, eikä Rainekaan ole. Lähdemme muutaman viikon päästä Amerikkaan ja tulemme takaisin joskus keväällä. Menemme ensin Los Angelesiin, vuokraamme auton ja katselemme vähän paikkoja. Sitten Raine menee laivalleen töihin ja minä menen mukana muuten vain. Laivan reitti kulkee Chilen ja Brasilian kautta Eurooppaan. Toivon, että pystyn kertomaan seikkailustani täällä - minulle se on suuri ja jännittävä seikkailu, sillä viime vuosina olen matkustanut lähinnä Turun ja Laitilan väliä.

Eletään siis poikkeusoloissa. Freelancerille lähteminen on helppoa, senkun vain ilmoittaa, ettei ole käytettävissä. Toinen asia onkin sitten se, onko freelle enää käyttöä, kun paluun aika koittaa. Mutta sitä minä en nyt murehdi.

Kävin aamupäivällä kaupungilla ja ostin tullessani Kauppahallista rusinamakkaraa. Olen monta kertaa huvittanut ulkopaikkakuntalaisia kuvailemalla tätä perinneherkkua ja joka kerta kuulijoiden on vaikea käsittää, miten makkara ja rusinat voivat mitenkään olla samassa suolessa. Nyt muuten ovat, itse tehdyn puolukkahyytelön seurassa.