Suomalaisten suhde lumeen on aika mutkaton. Kun sitä tulee, se lapioidaan pois tieltä. Autot kaivetaan lumesta ja niillä lähdetään liikenteeseen kuten tavallisesti. Tänään on sattunut vähän vähemmän kolareita kuin yleensä sunnuntaisin mikä johtuu siitä, että huonolla kelillä monet ajavat varovasti. Se on järkevää. Kaikki eivät kuitenkaan ole järkeviä edes huonolla kelillä ja niinpä kolareita kuitenkin sattuu.
Tämä oli säätiedote. Nyt asiaan.
Kävimme katsomassa kahta taloa Raisiossa. Valitsin talot sijainnin perusteella kun jo eilen tiesin, että tänään on huono ajokeli. Ajattelin, että käydään jossain lähellä. Taloja oli tosiaan kaksi, mutta huomasin ottaa kuvan vain toisesta.
Kuvan talo ei miellyttänyt meitä yhtään. On hyvä nähdä myös sellaisia taloja, joista ei löydä mitään hyvää sanottavaa. Joku muu varmasti löytää ja tästäkin talosta tulee vielä jonkun rakas koti.
Toinen talo oli 70-luvun matala talo lähellä STX:n telakkaa Pansiossa. Siinä oli paljonkin hyviä puolia. Kaikki oli yhdessä tasossa ja pohjaratkaisu vaikutti erittäin toimivalta. Taloon kuului mukava, lasitettu terassi ja piha oli suojainen, aidattu ja epäilemättä hyvin hoidettukin, koska se oli saanut kunniamaininnan jossain pihakilpailussa. Kaiken lisäksi talo oli hauskan värinen, vaaleanpunertava.
Vaikka kävimmekin Raisiossa, en ihan helpolla muuta sinne asumaan. Olen nimittäin kotoisin Raisiosta, eikä minulla ole kovin lämpimiä muistoja kotikaupungistani. Raisio on ikävä paikka. Kaiken lisäksi siellä näkyy kuljeksivan vain puolikaljuja, vatsakkaita, elämän merkitsemiä ukkoja. Tällaisen havainnon tein kerran, kun ajoin Raision keskustassa työasioissa. Sitten tajusin, että kumman tutun näköiset ukot taitavat kaikki olla vanhoja luokkakavereitani.
Ilmankos kiinteistönvälittäjä siellä paremmassa talossa arvasi heti, mistä meillä kenkä puristaa. Hän kysyi, missä nyt asumme ja kun kerroin, että Portsassa ja että olemme asuneet täällä kaksikymmentäviisi vuotta ja päättäneet, että nyt olisi aika meidänkin hankkia omakotitalo, hän katsoi minua tietäväisenä ja sanoi:
- Niin, niin ja kun sitä portaitten kulkemista siellä puutaloissa riittää!
Niinpä. Mutta naamastako sekin näkyy, jos polvissa alkaa olla kremppaa?
Hei,
VastaaPoistanauroin ääneen lukiessani juttuasi. Olen itse huomannut saman ilmiön, ne kamalat harmaatukkaiset tai puolikaljut, vanhat ukot on TODELLAKIN entisiä luokkakavereita! Samoin ne hiukan lihoneet keski-ikäiset naiset ovat niitä tyttöjä, joiden kanssa on käynyt keskikoulua.
Ja valitettavasti se kyllä näkyy naamasta, että kremppaa alkaa olla kohta monessa paikassa.
Raisiosta en tiedä sanoa mitään mutta en minäkään entisille kotipaikoilleni kaipaa asumaan.)
VastaaPoistaOnnea talon etsintään edelleen...onneksi teillä ei ole mikään "pakko-tilanne" vaan voitte käyttää aikaa ja harkintaa.
Anonyymi: kumman raskaasti vuodet näkyvät tarttuvan TOISIIN, vai mitä?
VastaaPoistaMilli: onnea tarvitaan, sitäkin. Ei tämä helpolta tunnu. Ensin luulin tietäväni, mitä haluan, mutta nyt en enää ole varma. Onneksi ei ole kiirettä.
Loukkaantuneena Raision puolesta totean, että on siellä noin 24 000 ihmistä eli todennäköisesti myös muita kuin noita puolikaljuja ja vatsakkaita keski-ikäisiä miehiä. Ja mihinkäs nämä äijät pitäisi panna? Saunan taakse lopetavaksi,jotteivat osuisi nukkekotoaan etsivien entisten luokkatoveriensa silmiin?
VastaaPoistaAnonyymi: hyvä kun jaksat puolustaa kotipaikkaasi. Ja ukkelit saavat minun puolestani kuljeksia rauhassa, enhän ole aikeissa muuttaa takaisin!
VastaaPoista