Kevyet puheenaiheet

Ilmassa oli eilen oikeaa kevään riemua, kun ylioppilaat kokoontuivat Turun Taidemuseonmäelle painamaan lakit päähän. Olin siellä tyttäreni ja ystävättäreni kanssa ja kun Turun yliopiston ylippilaskunnan puheenjohtaja kajautti lakituskäskyn, me poksautimme samalla pullollisen vaaleanpunaista kuohujuomaa. Kuvassa tytär kaataa sitä parhaillaan.

Myöhemmin nuoret lähtivät nuorten rientoihin ja me kaksi keski-ikäistä jäimme kahdestaan. Oli jopa niin lämmin, että istuimme hetken Pinellan pylväikössä.

Aurajoen rannat olivat molemmin puolin täynnä juhlijoita.

 Iltamme päättyi jo ennen yhtätoista, mutta sitä ennen ehdimme vielä istua tovin ravintola Koulun Viinituvassa. Kevytmieliseen vappuun kuuluvat kevytmieliset puheenaiheet ja mistäpä muusta me olisimme puhuneet kuin miehistä. Ystäväni on juuri eronnut ja pohdimme hänen tulevaisuuttaan ja sitä, tuleeko siihen mahdollisesti joskus kuulumaan joku mies. Tällä hetkellä tuntuu, että ei missään tapauksessa, mutta kerrankos sitä niin on sanottu ja kuinka sitten käykään?

Mistä keski-ikäinen nainen voi löytää kunnollisen miehen? Miksi joku kunnollinen keski-ikäinen mies kuljeksisi vapaana? Tähän emme oikein löytäneet yhtään syytä.

Vakavasti puhuen elämää nähneen, yksin asuvan naisen rima miesten suhteen on niin korkealla, ettei sen yli pääse edes seiväshyppääjä.

Hetken aikaa pohdimme myös sitä vaihtoehtoa, että ystävätär ryhtyykin nyt niin muodikkaaksi puumaksi ja suuntaa mielenkiintonsa nuoriin miehiin.
Se ajatus kaatui heti. Olisihan ihan kauheaa mennä esittelemään poikaystävää omille tyttärille: "Tässä on Samppa, 23-vee."

Ei.
Ei.
Vielä kerran ei.

Kuten sanottu, kevytmielisen juhlan puheenaiheet ovat kevyitä. Mutta eikö olekin ihanaa olla joskus vähän kevytmielinen, eikä aina ottaa kaikkea niin kamalan vakavasti?