Myrskyn jälkeen

Lähdin iltapäivällä Turkuun viemään lapsia takaisin heidän vanhemmilleen. Siivosimme lähtiessämme, että minun olisi sitten mukava tulla takaisin. Nonna jätettiin odottamaan. Kaikki oli kaunista ja rauhallista ja päivä paistoi.

Kun palasin muutaman tunnin kuluttua, näytti tältä.

Niin on kuin olisi isommatkin kemut vietetty. Tuo kallellaan oleva pöytä on todella painava ja sen on täytynyt lentää ilmassa, jotta se on päätynyt tuohon. Mutta onhan sillä ollut hyvä purje: iso aurinkovarjo, joka on muuten jo ainakin kolmas joka täällä on mennyt tuulen takia rikki.

Tämä ei ollut ainoa vahinko. Meillä on mökkitien varressa ollut ikivanha, pystyynkuollut, iso kuusi. Nyt se oli katkennut juuresta, kaatunut ja jäänyt nojaamaan nuorta koivua vasten. Se ei ole kovin tukevan näköisesti siinä ja kun se kaatuu, se kaatuu tielle.

Soitin naapuriin ja varoitin puusta. Naapurin pojat ajelevat usein mopoilla ja mönkijöillä tästä ohi ja ajattelin, että olisi ihan kauheaa, jos puu kaatuisi heidän päälleen. Suunnittelin, että etsin jonkun ongelmapuunkaatajan heti huomenna.

Ihana naapurini kävi katsomassa puuta ja totesi, että hän saa sen kaadettua ja lupasi tulla aamulla. Menen tietysti auttamaan, missä voin.

Tällaistakin on elämä maalla. Eteen voi tulla ihan mitä vain eikä missään ole huoltomiestä tai isännöitsijää, jolle voisi soittaa.