Tämä oli vastaus eiliseen kysymykseeni.
Sana taitaa olla Loimaan suunnalta kotoisin, en ole törmännyt siihen muualla. Enkä käytä sitä enää, se kuulostaa omissakin korvissani kummalliselta. Mutta lapsuuteni olen viettänyt enemmän tai vähemmän hipulit jalassa. Ja villahousut. Usein jopa kahdet päällekkäin.
Eilen, ystäväni lähdettyä, nostin ompelukoneen salin pöydälle ja tein uudistettuihin keittiön tuoleihin irtopäälliset. Nyt tuoleilla raaskii istua.
Raitakangas on samaa sarjaa kuin kukkakangaskin, värit ovat täysin samat.
Vihreä ja vaaleanpunainen on rauhoittava yhdistelmä. Pidän muutenkin hempeistä, pehmeistä pastelliväreistä. Nimitän niitä mielessäni muumiväreiksi, sillä Muumilaaksossa kaikki on maalattu pehmeän siniseksi, vaaleanpunaiseksi tai keltaiseksi.
Värit ovat tärkeitä ja niitä pitää olla. En koskaan voisi asua kodissa, joka olisi mustavalkoinen. Kun näen mustavalkoisia sisustuksia, epäilen aina, ettei asukkaiden päissä liiku kovin paljon. Olen varmasti väärässä, mutta mustavalkoisuus, sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti on mielestäni kapean, yksisilmäisen mielikuvituksettomuuden ilmentymä.
Olipa rumasti sanottu. Mutta näin minä ajattelen.
Musta ei ole mikään väri. Se on tyhjä Ei Mikään.
En ymmärrä sitäkään, että monet pukeutuvat aina mustiin vaatteisiin, ikään kuin menossa olisi ikuisesti jatkuva suruaika. Musta sopii harvoille, vaikka myyjät vakuuttavat, että "musta on aina tyylikäs". Eikä ole. Musta on tylsä.
Tuliko nyt varmasti selväksi?
Paras lopettaa tänään tähän. Kuumuus tekee näköjään huonotuuliseksi. Eikä televisiostakaan tule mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti