Päätin aamulla, että pieni niittypahasemme on nyt aika niittää, nyt jos koskaan. Laitoin villasukat ja kumisaappaat jalkaan, hain viikatteeni ja niitin.
Sain työn tehtyä ja vielä yhden ojansyrjänkin niitettyä, mutta sitten riitti. Ajattelin, että jos en nyt kuole niin sitten minuun ovat iskeneet vaihdevuodet, kuumat aallot ja hikoilupuuskat potenssiin sata. Ikinä en muista hikoilleeni niin vuolaasti.
Siirryin sisätöihin. Otin kaksi maalaamaani keittiöntuolia käsittelyyn ja päätin päällystää ne. Ajattelin jotenkin niin, että päällystän ne ja sitten teen pari muuta hommaa, eihän tuossa kauaa mene.
Kuinkas kävikään? Kello on nyt kymmenen illalla ja työ on yhä kesken. Ei paljon, vain yhden istuinosan verran, mutta kesken kuitenkin.
Tällaista täällä nyt on. Toivon, että saan tänne jo huomenna kuvat valmiista tuoleista. Se riippuu siitä, löydänkö Laitilan kaupoista reunanauhaa ja koristenauloja, sellaisia vielä tarvitsen.
Kun teen sisätöitä, kuuntelen aina radiota. Tänään on ollut taas huonojen uutisten päivä, kun Oslossa räjähti. Mietin heti, onko joku tuttu siellä käymässä ja muistin, että blogiystäväni Milli asuu siellä. Onneksi hän on kunnossa, sen olen jo tarkistanut. Terveisiä ja myötätuntoisia ajatuksia sinne kaaoksen keskelle!
Minun ei kuitenkaan pitänyt kirjoittaa pommista, niitä kommentaattoreita ja spekulaattoreita riittää taas ilman minuakin. Piti muuten puhumani radiosta.
Kun minua on alkanut ihan kauheasti ärsyttää joidenkin toimittajien ääntämys. Kuuntelen yleensä Radio Suomea mikä täällä Laitilassa tarkoittaa usein Satakunnan Radiota. Siellä on erityisesti yksi naistoimittaja/juontaja, jota en jaksaisi kuunnella enää ollenkaan. Hänellä on kaunis ääni ja järkevät jutut, mutta sanojen painottaminen on jotain ihan merkillistä. En osaa kuvailla tässä, mutta kun hän puhuu se kuulostaa siltä, kuin hän suorittaisi puhumista. Tai olisi puhuvinaan, mutta ei oikeasti tarkoittaisi, mitä sanoo.
Hän ei ole ainoa. Muilla kanavilla ko. puhetyyli on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Ehkä kyse on vain maailman muuttumisesta ja siitä, että minä en pysy mukana.
Mutta tänäänkin, ajatelkaa: radion puhelinkirpputorilla lahjoitettiin kissanraapimispuu.
Taivas varjele. Kai tuo on jo eläinrääkkäystä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti