Nonna piti minulle taas seuraa koko ajan, kun keräsin kiviä kottikärryyn ja kärräsin niitä aidalle. Nonna on sekarotuinen, mutta se on silti puhdasverinen seurakoira. Ehdottomasti. Se haluaa pitää seuraa koko ajan eikä käsitä ollenkaan, ettei se aina käy päinsä.
Mutta nyt se sopi minullekin. Huokaisin välillä, oikaisin selkääni ja katselin metsänrajaa. Halasin viereeni istunutta koiraa, nuuhkin sen turkkia (ei haissut hyvältä) ja painoin pääni sen silkkiseen poskeen.
- Ihana päivä. Ihana koira. Ollaan me onnen tyttöjä, kun saadaan olla täällä. Ihana elämä, minä puhelin koiralle.
Se oli samaa mieltä.
En ole poistunut tontilta tänään. Aloitin aamun siivoamalla komeroa, sillä juuri, kun olin aikeissa mennä pihatöihin, alkoi sataa rankasti. Päätin, että nyt on hyvä hetki siivota eteisen iso komero ja sen tein. Se vaati vähän pyykkäämistäkin.
Komero on niin iso, että siinä on ikkuna. Pesin ikkunaverhon ja verhot, jotka olen virittänyt komeron alahyllyjen eteen. Nyt ne ovat taas paikoillaan, sade loppui ja pyykit kuivuivat nopeasti.
Komeroiden siivoamisella on muukin merkitys kuin vain se, että tulee siistiä. Se tekee hyvää päälle, rauhoittaa ja selvittää ajatuksia. Uskon vahvasti siihen, että komeroihin tai mihin tahansa kertyvä selvittämätön roina sitoo ihmisen energiaa. Kun paikat ovat järjestyksessä, henki on vapaampi kulkemaan.
Loppupäivän olin pihalla. Yritin jakaa aikani siten, että useampi asia edistyisi vähän. Leikkasin vähän ruohoa, siivosin yhden kukkapenkin, tein pari tuntia kiviaitaa. Jos keskityn koko päiväksi yhteen asiaan, jonnekin muualle alkaa jo syntyä ruuhka.
Moni sanoisi tätä työleiriksi. Sanookin. Viis siitä, sillä minä rakastan tätä paikkaa ja tätä työtä.
Niinhän sen täytyykin olla: jos kesäpaikka ei tuota iloa, kannattaa ottaa nopeasti yhteys kiinteistönvälittäjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti