Antoisa retki Raumalle

Eläinlääkärireissu Nonnan kanssa sujui todella hyvin, samoin pissanäytteen otto ennen sitä.

Lähdin eilen aamulla ulkoiluttamaan koiraa hyvin varustautuneena: taskussani oli steriloitu lasipurkki ja kädessäni sopivan kokoiseksi arvioimani muovikulho. Kun koira sitten laski takamuksensa, työnsin kulhon alle ja siinä se. Turhaan pelkäsin, ettei se onnistu.

Näytteessä ei ollut mitään hälyttävää. Nyt Nonnalla on lääkitys virtsankarkailuun, ensimmäiset lääkkeet on otettu (piilotettuna sulatejuustoon) ja kaikki näyttää olevan hyvin.

En päivittänyt blogia eilen, sillä ystäväni tuli tänne ja vietimme mukavan illan kahdestaan. Ensin tosin teimme pienen retken Raumalle. Rauman Vanhassa Kaupungissa on hauska käydä ainakin kerran kesässä.

Raumalla vietetään parhaillaan Pitsiviikkoja, mutta se ei tuonut mitään väentungosta sivukaduille.

Kauniisiin pihoihin on hauska kurkistella. Asukkaat tuskin pahastuvat siitä, kun kerran ovat jättäneet porttinsa auki.

Kävimme syömässä torin varrella olevassa ravintolassa. Saimme hyvää lounaspastaa ja erittäin hyvää palvelua.

Saimme me muutakin sillä reissulla. Esimerkiksi rankan sadekuuron niskaamme ja pysäköintisakon.

Mitä siitä opimme? Sen, että sateenvarjo on hyödyllinen kapistus ja että kannattaa uhrata muutaman sekunti liikennemerkeille silloinkin, kun muutkin ovat pysäköineet sinne, minne aiot.

Illan vietimme mukavasti sukkia kutoen. Se kuulostanee mummojen touhulta ja tässä tapauksessa ilman muuta onkin sitä, mutta ei tämä meille mitään uutta ole. Olemme aina tehneet käsitöitä. Muinaisella 70-luvulla virkattiin pitsejä ja isoäidin neliöitä, nyt kudotaan sukkia ja virkataan taas isoäidin neliöitä ja tässä välissä on tehty melkoinen määrä erilaisia käsitöitä.

Meillä muuten kudotaan sukkia, en suostu neulomaan niitä.

Kuka muuten tietää, mikä on hipuli?
Kerron sen huomenna.