Kun kirjoitin eilistä päivitystä en vielä tiennyt koko totuutta Norjan tapahtumista. Nyt ei voi sanoa muuta, kuin että sanoja ei juuri ole.
Missä on se hyvä, mitä tuo äärimmäiseen pahuuteen syyllistynyt ihminen luuli edistävänsä? Missä on mitään hyvää, mitä ikinä on yritetty edistää väkivallalla?
Ei missään.
Mikään sovitus ei ole mahdollinen.
Äärimmäisyys on kaikissa asioissa vaarallista. Kaikkein vaarallisinta, kun siihen liittyy jokin uskonto.
Mutta turha minun on siitä kirjoittaa yhtään enempää. Tuskinpa tämä blogi kuuluu minkään ääriaineksen suosikkilukemistoon.
Lupailin eilen kuvia uusista tuoleistani. Niitä ei nyt tule, sillä tuolit eivät ole valmiit. En löytänyt koristenauloja yhdestäkään potentiaalisesta kaupasta Laitilasta, vaikka kävin aamupäivällä kysymässä jokaisesta. Nyt minulla on ne naulat, mutta ostin ne Bauhausista samalla, kun tulin Turkuun. Pääsen naulaamaan vasta huomenna.
Matkalla jouduin pahimpaan myrskyyn, missä ikinä olen ollut maantiellä. Tuuli riepotteli tienvarren puita vaarallisen näköisesti ja satoi niin rankasti, etten nähnyt kuin ehkä parinkymmenen metrin päähän jos sinnekään. Ajoin sydän kurkussa lähimmälle linja-autopysäkille ja pysähdyin siihen. En ollut yksin, pysäkillä seisoi neljä tai viisi autoa jo ennen minua.
Myrsky tuntui painuvan kohti Laitilaa. Saa nähdä, mikä siellä sitten taas odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti