Naapuri tuli aamulla ja kesti tuskin puolta tuntia, kun toistasataa vuotta vanha puu oli hävinnyt lopullisesti. Minä siivosin oksat pois ja haravoin vielä lopuksi tien. Se siitä myrskystä.
Tänään oli jo uusi myrsky. En muista pitkään aikaan, jos koskaan, kuulleeni niin kovaa ukkosen jylinää. Vai pitäisikö puhua räjähdyksistä, siltä ne enemmän kuulostivat. Kiskoin taas kaikki töpselit irti pistokkeista. Laitoin ne takaisin vasta, kun Monacon ruhtinashäät alkoivat, pitihän niihin sentään päästä.
Päivän kuuluisin sulhanen on neljä päivää nuorempi kuin minä. Positiivisesti ajatellen hänen pitäisi olla riittävän kypsä perheen perustamiseen. Hauraan ja eksyneen näköistä morsianta katsoessa ei voinut välttyä uhrilammasajatuksilta.
Leikkasin vähän matonkuteita, sahasin vähän puita, silitin pyykkiä. Päivä on ollut kaikkeen aivan liian kuuma. Laitoin yhtä lempiruuistani, jota kukaan muu ei meillä syö: valkokastiketta, johon tulee keitettyä kananmunaa, tilliä ja ruohosipulia. Keitin muutaman uuden perunan sen kanssa ja söin niin, että oli pakko mennä päiväunille.
Monacossa ruoat lienevät juhlavampia. Parempia ne tuskin ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti