Vanha Maatila ei ole mikään rantamökki, mutta onneksi Särkijärven mainio uimaranta on lähellä. Siellä on tosi mukava, pitkälle matala ranta, jossa pientenkin lasten on hyvä polskia.
Uimareissun sijasta teimme taas retken kirjastoon. Viimeksi kävimme siellä eilen, mutta lapset olivat jo lukeneet kaikki lainaamansa kirjat.
Rakastan kirjastoja. Kirjastot edustavat ehdottomasti elämässäni kaikkea hyvää, kaikki kirjastot, joissa olen käynyt. Laitilan kirjasto on melko uusi, kaunis rakennus ihan keskustassa. Siellä on hyvä kirjavalikoima, iso lukusali ja ystävällistä henkilökuntaa. Joskus, kun haluan vähän hemmotella itseäni käyn kirjaston vessassa ihan vain siitä ilosta, että saan pestä käteni hanasta tulevalla lämpimällä vedellä.
Kirjastossa kuuluu olla hiljaa. Minun mielestäni. Olen kuitenkin mielipiteeni kanssa aika yksin, sillä tavan takaa joku kailottaa täyteen ääneen hyllyjen väleissä. Liian äänekkäästä kännykän käytöstä varoitetaan, mutta ei olisi liikaa, vaikka yleisestä hiljaa olemisesta vielä muistutettaisiin. Kun nyt kerran kaikille ei pälkähdä päähän, että kirjoihin ja lehtiin uppoutuneet ihmiset saattaisivat arvostaa lukurauhaa.
Kirjaston jälkeen söimme jäätelöä.
Mansikat on tuosta omasta mäensyrjästä poimittu. Ihmettelen, etteivät linnut ole käyneet syömässä houkuttelevan punaisina paistavia marjoja. Onko niistäkin tullut niin kranttuja, että vain puutarhamansikat kelpaavat? Räkättirastas on ainakin tehnyt pesänsä mahdollisimman lähelle minun pientä mansikkamaatani, ikään kuin ollakseen parhaissa asemissa sitten, kun tulee valmista.
Nonnakin rakastaa jäätelöä. Siis rakastaa todella. Se tulee ylenpalttisen iloiseksi kun huomaa, että ihmiset ovat aikeissa avata jäätelöpaketin. Eihän sille raukalle jää muuta kuin pelkkä pahvi, mutta jotkut osaavat tosiaan iloita vähästäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti