Ostin kaksi päivänsini-köynnöstä ja yhden ruusupavun. Aion istuttaa ne toisen kuolemaa tekevän nuoren omenapuumme alle, kaikki samaan astiaan. Sitä astiaa lähdin hakemaan Hong Kongista kun kuvittelin, että siellä olisi hyllykaupalla tavallisia saviruukkuja, mutta eipä ollutkaan. Sitten muistin, että aitassa on yksi viraton kori, jossa viime vuonna kasvatin pelargonioita. Köynnökset pääsevät siihen.
Sain Agri-Marketin puutarhaosastolta alennuskupongin joka oikeuttaa minut ostamaan heinäkuussa jotain puoleen hintaan. Ystävällinen myyjä toivotti vielä tervetulleeksi uudelleen.
- Ihan varmasti, sanoin. Ja tarkoitin sitä.
Saakohan muuten Alkon myyjä toivottaa asiakkaan tulemaan uudelleen vai katsotaanko se yllyttämiseksi? Kyllä tästäkin varmaan joku pykälä löytyy.
En ole vielä istuttanut köynnöksiäni. Ehkä teen sen vielä tänään. Päivän kuvaksi laitan otoksen polkupyörästäni.
Olen kaivanut tämän pyörän metsästä. Kirjaimellisesti. Vanhan Maatilan omassa pikku metsässä on aika paljon kaikenlaista roinaa, peltipurkkeja, pohjattomia ämpäreitä, autonrenkaita ja jopa polkupyörä. Löysin tämän jo monta vuotta sitten ja somistan sen joka vuosi kukkakoreilla. Otin kuvan tänään ja koska kukat on laitettu vain joitakin aikoja sitten, ne eivät vielä ole parhaimmillaan. Mutta ihan hyvä näinkin.
Suhtaudun polkupyörääni hellyydellä, sillä se on aikoinaan palvellut täällä tositoimissa. Kuinkahan monta kertaa joku on polkenut tämän kanssa keskustaan ja tullut takaisin kauppakassin kanssa? Ja mitä kaikkia asioita pyörän avulla on käyty toimittamassa? Pyörällä on menneisyys, kenties hyvinkin kiinnostava.
Nuoriso pyrähti äsken tänne ja nyt ohjelmassa on grillaamista ja kohta saunomistakin. Pesin iltapäivällä pienen saunamme juhannuskuntoon, kuurasin sen juuriharjalla ja mäntysuovalla ja pesin ikkunat. Jokohan tuo olisi kuivunut niin, että viitsisi mennä viemään vettä ja puita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti