Rankahommista heinäntekoon

Nousin tänään  puoli kuudelta ja niinpä olin jo aamuvarhaisella hakemassa takaniityltä rankoja. Ne ovat maanneet siellä monta kuukautta, siitä saakka, kun naapurin isäntä raivasi ojan syrjää. Tein monta reissua ja raahasin kerralla niin monta ohutta koivun- ja lepänrunkoa kuin pystyin. Traktorilla homma olisi sujunut helpommin, mutta minä en ole opetellut ajamaan Fergusonia. Tai yritin kerran, mutta ei siitä mitään tullut.

Teen rangoista silppua. Silppuri on ehdottomasti emännän paras talouskalu pesukoneen jälkeen. Silppuaminen on hauskaa ja silppua voi käyttää monessa paikassa. Itse laitan sitä kompostin ja huusin väliaineeksi ja päällystän kasvimaan käytäviä. Nyt juuri tarvitsen sitä viimeksi mainittuun eniten.

En ottanut silppuria esiin vielä tänään vaan jatkoin kiviaitaprojektia. Sekin mokoma uhkaa nyt vähän paisua ajatellusta. Olen putsaillut suunniteltua aidan paikkaa vähän laajemmalti ja aina vain löytyy kaivettavaa. Saa nähdä, milloin lapioni kilahtaa muinaisaarteeseen, toivottavasti piankin. Todennäköisempää on kuitenkin, että esiin nousee yhä enemmän lasinsiruja ja vanhoja apulantasäkkejä.

Oma kahtia jakautunut maahiskiveni kukkii nyt violettina. Aikaisemmin olen laittanut tänne kuvan kun se kukki sinisenä, muutama viikko sitten.

Kävin kaupassa ostamassa koiranruokaa ja yhden leivän. En tarvinnut muuta, sillä juhannuksesta jäi paljon syötävää, vaikka laitoin sitä lapsille mukaankin. Kauppareissulla poikkesin taas Agri-Marketiin ja löysin sen poistopöydältä muurikellon 50 sentillä. Nyt ei enää puutu kuin se muuri.

Leikkasin vähän ruohoa ja siivosin marjapensaiden alustoja. Tarkastin ruusupensaani ja huomasin, että ihana neidonruusupensaani alkaa pian kukkia ja että pensaat yleensä kaipaavat mäntysuopavettä päälleen: kirvat olivat jo täydessä työssä.

Joutoaikoina kahlaan Koneen ruhtinasta, Pekka Herlinin elämäkertaa. Ei se kovin mielenkiintoinen ole kuin paikka paikoin, mutta minua huvittaa, kun Herlin on kansikuvassa ihan saman näköinen kuin minun isäni nuorena. Isästä on jopa lähes samanlainen kuva olemassa.
Oli heillä sitten yksi toinenkin yhtäläisyys, ikävä kyllä.

Naapuri kuuluu ajavan pellolleen. Hän niitti eilen karjanrehuksi kasvatetun heinän ja on käynyt jo kahteen kertaa pöyhimässä sitä. Arvasin, että sieltä tullaan tänä iltana paalittamaan. Ensin tulee isäntä ja emäntä kohta perässä toisella traktorilla. Muutaman tunnin päästä meidän suulin nurkalla on iso kasa valkoiseen muoviin käärittyjä heinäpaaleja. Näin se käy heinänteko nykyään, kahdelta ihmiseltä muutamassa tunnissa. Vanhan ajan "romanttista" heinäntekoa tuskin kaipaa kukaa muu kuin joku sellainen, joka ei ole ikinä heinäpellolla ollut.