Räävitöntä menoa ruokakaupassa

Ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosastolla tapahtui seuraavaa:

muuan mies oli vaimonsa kanssa ostamassa kukkakaaleja. He sulloivat suuriin muovipusseihin komeita kukkakaaleja silmiinpistävän paljon. Ei siinä silti ollut mitään merkillistä. Mutta siinä oli, että mies oli ottanut kauppaan mukaansa veitsen, jolla hän poisti jokaisesta kukkakaalista kaikki vihreät lehdet ja muun kelpaamattoman, sekä paloitteli muutaman kukkakaalin ja otti niistä vain osia mukaansa.

Ei tämmöinen käy laatuun. Mitä siitä tulisi, jos kaikki perheenemännät kulkisivat veitset taskussaan ja pilhoisivat tuotteita mielensä mukaan ennen ostamista ja maksamista?

Entäs se sitten, että ruokakauppoja ja niiden henkilökuntaa kyllä ohjataan ja määrätään ja valvotaan siinä miten elintarvikkeita myydään ja käsitellään, mutta sitten, kun omenat ja appelsiinit on saatu esille niille saakin tehdä mitä vain? Kuka tahansa visvatautinen saa klähmiä ja rutistella hedelmiä ja vihanneksia kenenkään estämättä.

Seuraavassa kaksi aiheeseen sopivaa kuvaa. Niissä on ruokaa.

 Hinnoista näkee heti, ettei näitä kuvia ole otettu Suomesta. Ei olekaan, ne ovat Tartosta viime kesältä. Hinnat ovat kuitenkin euroja.

Toinen ruokaan liittyvä harmitus josta minun on jo monta kertaa pitänyt purnata, ovat television suttukokit. On kokkiohjelma mikä tahansa, siellä häärii joku hiukset auki ja paljain päin. Ruokia, jopa salaatteja, sekoitetaan paljailla käsillä, mutta käsien pesua ei esitetä. Olenko ainoa, jonka ruokahalu menee jo tässä kohtaa?

Kuinkahan monet muuten yleensäkään pesevät kätensä kunnolla? Aika usein käsienpesua saa esittää se, että kädet kastellaan äkkiä ja kuivataan puolihuolimattomasti. Tai ei pestä ollenkaan: viimeksi kun olin ison kauppakeskuksen vessassa pesemässä käsiäni, vessakopista tuli nainen ja meni ulos käsiään pesemättä. Oli tietysti matkalla heviosastolle rutistelemaan tomaatteja.

Maailmassa piisaa epäkohtia. Ne huomaa sitä paremmin, kun on jo valmiiksi sopivan ärtyisällä tuulella.
Se ehkä liittyy tähän ikään.
Se liittyy tähän ikään.

Tässä iässä nainen - tahtoi tai ei - alkaa temperamentiltaan muistuttaa kaukaasianpaimenkoiraa. Tiedätte varmasti ne hellyttävästi nallekarhua muistuttavat luppakorvat, jotka yleensä ovat lempeitä ja rauhallisia ja joiden arvaamattomuus piilee siinä, että niillä on räjähtävä temperamentti.   

 Kesken mitä leppoisimman yhdessäolon ne paljastavat terävät hampaansa ja käyvät sumeilematta kimppuun, tappoaikeissa.