Ei älvsbylle

Olin muutaman päivän maalla. Minulla oli useita haastatteluja Uudenkaupungin ja Laitilan suunnalla ja siksi oli kätevää asua Vanhalla Maatilalla ja käydä jutunteossa sieltä käsin. Aamuisin alkoi olla aika hyistä pestä hampaita saunan takana, muuten kaikki sujui hyvin.

Olemme nyt vakavasti suunnittelemassa uuden talon rakentamista Vanhan Maatilan viereen. Siis juuri sitä, mistä monta blogikirjoitusta sitten sanoin, että Ei Ikinä.

Toteutuakseen suunnitelmamme edellyttää yhtä ja toista. Ensin sen, että isännöitsijämme saa otettua taloyhtiömme hallitukseen yhteyttä jotta me pääsemme hakemaan rakennuslupaa niihin muutostöihin, joita aiomme tehdä ennen kuin voimme laittaa toisen kaupunkiasunnoistamme myyntiin. Sitten sen, että saamme sen luvan ja teemme ne työt jotka eivät ole aivan vähäisiä, laitamme asunnon myyntiin ja saamme sen myytyä.

Tämä on ensimmäinen askel.

Toinen on se, että tilaamme jonkun ammattimiehen hajottamaan vanhan navettamme ja viemään jätteet pois. Sitten tai oikeastaan jo sitä ennen pitää rakentaa huusi ja puuvaja sillä ne menevät vanhan navetan mukana.

Minkä jälkeen voimme lähestyä Laitilan rakennusvalvontaa ja hakea lupaa uudelle talolle.

Tai ehkä järjestys ei ole tämä? Jossain kohtaa tulee se suuri askel, jolloin meidän pitää pystyä valitsemaan tuleva talomme. Me aiomme hankkia talopaketin ja niin valmiiksi rakennettuna kuin se taloudellisesti on mahdollista.

 Emme enää käy katsomassa valmiita, käytettyjä, myytäviä taloja. Nyt käymme talopakettikauppiaiden talonäyttelyissä. Viimeksi olimme katsomassa tätä Älvsby-taloa. En pitänyt siitä. Yhtään.

Lisäksi surffailen valmistajien sivuilla tutkimassa pohjapiirustuksia sekä sellaisilla keskustelupalstoilla, joilla keskustellaan talopaketeista ja valmistaloista. Tiedän, että Kastelli-talo on Suomen myydyin, että heidän Karelia-mallinsa on kaunein niistä, jotka kävisivät meille, että Jukka-taloilla on tähän asti paras pohjapiirros eräässä mallissaan, että Muurame-taloilta saa myös maalämmön pakettihintaan ja että Jetta-taloilla on konttori tässä lähellä meitä. Myös sen, että Sievi-taloilla on houkuttelevia malleja mutta ei näköjään toimintaa Varsinais-Suomessa.

Lisäksi tiedän paljon, paljon muuta mutta en sitä, mitä haluaisin.  

En uskonut, että voisin koskaan haluta uutta taloa. Ehkä tämä talonhankkimisprojektimme on kuitenkin ollut niin pitkä, että muutos on päässyt tapahtumaan. Nyt ajatus uudesta, omien toiveiden mukaan suunnitellusta talosta tuntuu äärimmäisen houkuttelevalta. Talosta, jossa olisi otettu huomioon pesukoneen, kuivurin ja kuraisen koiran tarvitsemat tilat ja jossa kaksi vanhenevaa ihmistä voisi asua kohtuullisen mukavasti.

Tulevaisuutta voi kuitenkin valmistella monin tavoin. Tänään kun tein lähtöä kaupunkiin, tein vielä viime töikseni vähän istutushommia. Laitoin kolmekymmentäneljä kukkasipulia suulin eteen viime vuonna istuttamieni ruusu- ja kuusamaköynnösten seuraksi. Neljätoista vaaleanpunaista tulppaania ja kaksikymmentä sinistä helmihyasinttia.Taputtelin ne hellästi maahan ja toivotin pitkää ikää sekä paljon lapsia.

Jo talon ostaminen tuntui pitkältä ja hankalalta ajatukselta. Talon rakentaminen vasta pitkältä tuntuukin. Olen täysin tietoinen siitä, että hankkeemme saattaa raueta ja valua tyhjiin ns. luonnollisen poistuman takia. Mutta siihen asti on lupa haaveilla.