Ihmisen pitää yrittää toteuttaa unelmiaan, ettei ala sitten myöhemmin kaduttaa. "Myöhemmin" on, kuten tiedämme, se kuuluisa kuolinvuode, jolla hauraina ja tuskin järjissämme suremme kaikkia tekemättömiä asioita ja sanomattomia sanoja.
Minulla on jo monta vuotta ollut haaveena päästä opettamaan kirjoittamista.
- Olisi niin mukava vetää vaikka jotain eläkeläisten kirjoituspiiriä, olen sanonut ystävilleni monta kertaa. Sanonut, mutta en tehnyt asialle mitään koska ajattelin, että voidakseni opettaa muita, minun itseni pitäisi vielä opiskella paljon lisää.
Viime maanantaina päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä. Ei se mitään maksa, jos kysyy, tuumin ja lähetin vähän sähköpostia Laitilan ja Uudenkaupungin seudun kansalaisopiston rehtorille. Pääsisinkö minä teille opettamaan?
Rehtori vastasi muutaman tunnin kuluttua ja toivotti tervetulleeksi. Ja nyt me olemme jo suunnittelemassa kursseja, jotka todennäköisesti alkavat tammikuussa.
Kuva ei liity asiaan mitenkään, onpahan vain somisteena.
Keskeneräisistä asioista ei pitäisi kertoa julkisesti sanoo taikauskoinen minäni. Menköön tämä nyt kuitenkin samaan sarjaan kuin muuttoaikeemme, josta olen kertonut laveasti ja mitään salaamatta. Ehkä siitäkään ei tule mitään.
Toinen pitkäaikainen haaveeni, hoitoalalle palaaminen, on tähän mennessä toteutunut vain sen yhden iltavuoron verran. Turussa joko ei ole pulaa sijaisista tai sitten juuri minunlaiselleni ihmiselle ei ole missään mitään käyttöä. Vähän katkera tosiasia on sekin, että minun on todella paljon järkevämpää suunnata energiani kirjoituspuolelle kun se palkkauksessa kuitenkin arvostetaan noin kolme kertaa niin arvokkaaksi kuin ihmisten hoitaminen.
- Minusta tulee opettaja, riemuitsin miehelle aamulla.
- Onneksi olkoon, hän sanoi.
- Siinä on nyt vaan yksi pikku juttu...
- ?
- Voitaisko me muuttaa Laitilaan jo tammikuussa?
Se oli vitsi. Eihän täältä nyt ole kuin reilut 60 kilometriä Uuteenkaupunkiin. Xantiassakin vielä moottori hyrrää, vaikka kaikenlaista vanhuuden kremppaa on muuten ilmennyt.
Hienoa, että olet ryhtynyt tuumasta toimeen! Ja onnea!
VastaaPoistaMullakin on joskus ihan hassuja haaveita. Olisi kiva työskennellä joku kesä jonkun kivan kesäravintolan iloisena ja aurinkoisena tarjoilijana. Asiakkaat olisivat luonnollisesti myös iloisia ja aurinkoisia:) Saattaa olla, että viikko riittäisi tätä työtä. Työ lienee fyysisesti aika rankkaa ja raskasta.
Toinen haaveeni on toimia ison matkustaja-aluksen purseerintoimistossa sellaisena iloisena ja aurinkoisena asiakaspalvelijana. Asiakkaat olisivat tässäkin tapauksessa hyväntuulisia. Saattaa olla, että viikko riittäisi tätäkin työtä.
Mainittakoon, että oma työni ja akateeminen koulutukseni ovat kaukana näistä molemmista - ei oikeastaan mitään yhtymäkohtaa. Mutta haaveensa kullakin.
Ja jos joskus voitan pääpotin Lotossa, niin lähden Lontooseen yksityiseen kampaajakouluun. Se on ollut selviö jo pitkään:)
Kiitos!
PoistaUnelmasi ovat hienoja ja ainakin kaksi ensimmäistä toteuttamiskelpoisia. Miksi et voisi kokeilla? Kysyminen ei todellakaan maksa mitään.