Erämaan kutsu ja kuinka siihen vastattiin

Olin viikonlopun Seitsemisen kansallispuistossa vaeltamassa. Syysretkeksi aiottu viikonloppu vaihtui talviretkeksi, mutta eipä se tahtia haitannut.

Retkueemme koostui viidestä enemmän tai vähemmän toisiaan tuntevasta naisesta, joita yhdistää rakkaus luontoon ja liikuntaan. Minä olin joukon vanhimmasta päästä mutta ehdottomasti kokemattomin vaeltaja; eräretkeilykokemukseni sisälsi tähän viikonloppuun mennessä yhden ainoan viiden päivän mittaisen tunturivaelluksen ja senkin hevosen selässä. Siksipä olin varsin ylpeä itsestäni, kun selvitin eilisen 21 kilometrin reitin siinä missä kaikki muutkin.

Yövyimme Pitkäjärven kämpässä, joka on aito metsätyömiesten majapaikka.

 Kämppä on nimensä mukaan Pitkäjärven rannalla. Vielä perjantaina järvi oli sula, mutta tänään jo ohuen jää peitossa.

Aamupuuro syötiin kynttilän valossa. Illalla teimme ruokaa ja etsimme kadonneita tavaroitamme otsalamput päässä. 

Seurueeseemme kuului myös kaksi pientä koiraa. Alakuvassa ylitämme Seitsemisjokea.

Suuri osa matkasta kuljettiin suolla. 

En omista mitään hienoja vaellusvarusteita ja ehdin jo vähän huolestua, kun ymmärsin, että voimme joutua kulkemaan tosi märissä maisemissa. Olihan minulla sentään uudet kengät, joiden piti olla vedenpitävät mutta paljonko se auttaa, jos vettä on polveen saakka? Meillä oli kuitenkin onnea, sillä reitille sattui vain pari vetistä kohtaa ja se toinen, jossa kenkieni vedenpitävyys tosissaan testattiin, osui aivan reitin loppupuolelle. Kengät nimittäin eivät pidä vettä.

Seitsemisen reitit olivat hyvin merkittyjä ja kaikki muukin tuntui hyvin hoidetulta. Opastuskeskuksessa oli ystävällistä ja asiantuntevaa henkilökuntaa. Voin suositella.

Olen haaveillut eräretkeilystä monta vuotta ja nyt sitten pääsin kokeilemaan, mitä se käytännössä tarkoittaa. Nyt tiedän, että minun lajini on korkeintaan tällainen päiväretkeily. Ei sen takia, ettenkö jaksaisi kävellä vaan siksi, etten jaksaisi kantaa rinkkaa. Kun on kolmekymmentä vuotta roikottanut painavaa kameralaukkua olallaan, olkapää on siinä kunnossa, ettei se kestä.

Tosi hyvä, etten ole lähtenyt testaamaan rinkan kanssa millekään raskaan sarjan erävaellukselle. Sieltä minut olisikin todennäköisesti saanut hakea jollain medihelillä takaisin.