Kävin elämäni ensimmäisen kerran Kansallisteatterissa. Vaikka Suomessa on monta teatteria, joissa en ole käynyt ja tuskin käynkään, juuri se, etten ollut käynyt Kansallisteatterissa, tuntui jotenkin häpeälliseltä.
Vaan nyt on tästä häpeästä päästy. Olin reissussa miehen kanssa ja menimme oikein hotelliin yöksi. Vähän niin kuin laatuaikaa puolison kanssa.
Näytelmä oli Peter Franzénin kirjaan perustuva Tumman veden päällä. En tiedä, pidinkö siitä vai en, mutta esityksen jaksaa hyvin katsoa ja se oli varsin mielenkiintoisesti toteutettu. Itse tarina on tavallinen, liiankin tavallinen tarina juopon ja väkivaltaisen isän varjossa eletystä lapsuudesta. Paikoin esitys oli aika ahdistava.
Näyttelijät tekivät hyvää työtä. Ona Kamulla oli valtava ja erikoinen rooli kertojana. Kaipasin hänen mainiota roolihahmoaan Harvoin tarjolla tv-sarjan kesällä kuvatuissa jatko-osissa mutta nyt ymmärrän, että hänen aikansa on mennyt tämän näytelmän harjoitteluun.
Jos menette katsomaan Tumman veden päällä -näytelmää, varatkaa paikkanne katsomon takaosasta. Ymmärrätte kyllä miksi, kun näette toteutuksen.
Tähän teatterireissuun liittyi pieni pukeutumispulma: olisin halunnut laittaa jotain tosi nättiä ylleni kun kerran suomalaisen teatterielämän kansallispyhäkköön oltiin menossa ja kun muutenkin teatteriin kuuluu pukeutua hyvin. Kävin jo vähän katselemassa uusia mekkoja ja kenkiä, mutta kas kummaa ostinkin uudet vaelluskengät enkä sitten enää raaskinut käyttää enempää vaatemenoihin. Niinpä otin viime syksynä ostamani harmaaruudullisen mekon, joka on palvellut minua kiitettävästi monissa työtilanteissa ja puin sen päälleni. Kun sitten eilen illalla ennen esitystä istuimme lämpiössä ja katselimme muuta yleisöä, olin ratkaisuuni oikein tyytyväinen. Kaikki muutkin olivat arkisesti, hyvinkin arkisesti pukeutuneita. Onko se yleensäkin tapana Helsingissä vai oliko syynä arki-ilta?
Yövyimme Hotelli Arthurissa Vuorikadulla. Se on kätevästi lähellä teatteria, mutta vielä parempaa on se, että hotelli, entiseltä nimeltään Hospiz, oli aikoinaan Aino Kallaksen kantapaikka. Kallas asui hotellissa usein Helsingissä käydessään, aina samassa huoneessa. Nykyään Arthurissa on kirjailijalle omistettu nimikkohuone.
Ei tiedetä, onko juuri tämä se oikea huone, mutta talo on joka tapauksessa oikea. Olen ennenkin yöpynyt Arthurissa; kerran vietin siellä pari päivää ja tein Kallas-pyhiinvaelluksia pitkin Helsinkiä.
Tänään, ennen kotiinpaluuta halusimme vielä tehdä jotain mukavaa ja niinpä kävimme Kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kasvihuoneissa oli kaunista, lämmintä ja kosteaa. Ulkona sen sijaan puhalsi hyinen tuuli ja kasvihuonekäynnin jälkeen alkoi paleltaa. Kävimme vielä Hakaniemen hallissa, mutta lähdimme sen jälkeen aiottua aikaisemmin kotiin.
Seuraava kulttuurielämyksemme taitaakin sitten olla uusin Bond. Miehet tykkäävät siitä räiskesstä ja mäiskeestä, mutta on siinä naisillekin silmänruokaa. Jostain luin, että ihana James olisi välillä jopa ilkosillaan. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti