Sain Elämää Onnenpähkinässä -blogittarelta tämän tunnustuksen. Kaunis kiitos siitä! Omahyväisesti liitän plakaatin sivulleni, mutta jätän kaikki sen velvoitteet täyttämättä. Tarkoitus nimittäin on, että tämän tunnustuksen saaja jakaa sen edelleen viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa.
En voi tehdä sitä, sillä en lue niin paljon blogeja saati, että tietäisin niiden lukijamääriä. En millään ehdi, vaikka mieli tekisi lukea. Aina välillä käyn joissain minulle ennestään tuntemattomissa blogeissa ja usein huomaan, että taas olisi tarjolla todella mielenkiintoisia tarinoita ja kiinnostavia ihmisiä, mutta aika ei riitä kaikkeen.
Blogien vakituisessa seuraamisessa on se huono puoli, että niiden kirjoittajat alkavat tuntua tutuilta, lähes ystäviltä. Nämä ihmiset ovat kuitenkin tuiki tuntemattomia ja kun he lopettavat bloggaamisen, he katoavat elämästämme kokonaan. Heitä tulee ikävä. Nytkin olen koko menneen kesän ja syksyn miettinyt, mitä mahtaa kuulua Millille Norjaan ja koska hän aloittaa lupaamansa uuden blogin?! Haloo? Ja mihin katosi Terhi?
Kiitos vielä kerran tunnustuksesta! Olen todella tyytyväinen jos minun kirjoitelmani ovat tuottaneet edes vähän iloa tai joitain ajatusten liikahduksia.se on kirjoittajan paras palkinto.
Kyllä, Pirkko! Olet tuonut paljon iloa, välillä suorastaan hervotonta naurua ja välillä täysinsamaamieltä-nyökkäyksiä. Osaat kertoa monista yksinkertaisista tapahtumista niin kuvaavasti, että tuntuu kuin olisi itse mukana. Niin, ja minäkin kutsun sitä ystävyydeksi. Blogiystävyys on valitettavan usein äänetöntä, ja ihan liian harvoin kirjoittaja itse tulee koskaan tietäämään lukijoiden tunneliikahduksista. Epäreilua ja yhdensuuntaista. Yritän parantaa tapani.
VastaaPoistaNiin ja minäkin jäin kaipaamaan Terhiä.
Turun Sanomissa oli tänään juttu nettipersoonan luomisesta. Luin sen ja mietin, olenko minä sama ihminen netissä kuin luonnossa tavattuna. Tuskin olen, vaikka en yritä luoda itsestäni mitään tiettyä kuvaa kirjoittaessani. Voi olla, että jos me blogiystävät tapaisimme toisemme huomaisimme, että olemme saaneet toisesta vallan väärän kuvan. Tai sitten ei.
Poista