maanantai 28. helmikuuta 2011

Sambaa patsasjunassa


Kolmas kerta toden sanoi ja nyt on Rio de Janeiroa vartioiva  Kristus-patsas nahty lahelta. Tosin aamulla ehtii jo nayttaa silta, ettei tastakaan kerrasta tule mitaan, kun laivasta oli loydetty tarttuvaa tautia. Kyse oli joko tuli- tai tuhkarokosta ja ennen kuin kukaan paasi aamulla ulos, paikalliset viranomaiset kavivat tarkastamassa tilanteen. Se ei sitten kuitenkaan ollut niin paha, etta meidan olisi pitanyt jattaa maissa kayminen valiin.

38 metria korkea Cristo Redentor, Kristus Vapahtaja, on vihitty 1931. 700 tonnia painavan patsaan rakentaminen kesti kymmenen vuotta. Se on yksi nykyajan seitsemasta ihmeesta ja sen uloimmat kerrokset ovat ruotsalaista vuolukivea Malmosta.




Patsas sijaitsee 700 metria korkean Corcovado-vuoren huipulla. Sinne mennaan pienella junalla, joka kulkee sademetsan lapi. Autollakin paasee aika lahelle, mutta juna on hauskempi. Matkalla onnistuimme nakemaan jopa apinoita.

Ilma oli pilvinen ja patsaalta katsoen pilvet roikkuivat osittain myos alapuolellamme, mutta onnistuimme silti ihailemaan Rion maisemia. Ylhaalla on kahvila ja pari matkamuistomyymalaa, seka pieni kappeli.



Henkilokunta oli talla kertaa innostunut lahtemaan retkelle nin, etta olimme saaneet linja-auton tayteen. Meilla oli myos paikallinen opas, joka ehti kertoa vahan muistakin asioista kuin vain nahtavyyksista. Han mainitsi muun muassa, etta kaikkien brasilialaisyritysten, joissa on enemman kuin 101 tyontekijaa, on pakko palkata kymmenen prosenttia vajaakuntoisia tyontekijoita.

Juttelin oppaan kanssa kun odottelimme ryhmaa takaisin patsaalta junapysakilla. Kysyin, miksi kaikki brasilialaiset lapset eivat koulussa. Hyva kysymys, han sanoi ja selitti, etta kaikilla olisi teoriassa mahdollisuus menna kouluun. Kaikkien vanhemmat vain eivat halua laittaa lapsiaan kouluun, he kayttavat naita mieluummin apunaan kerjaamisessa. Ja kun sosiaalityontekijat yrittavat menna faveloihin patistelemaan vanhempia ryhdistaytymaan, nama heittelevat virkailijoita kivilla.

- Kaikilla on mahdollisuus saada apua, mutta jos he ottavat sita vastaan, heidan on myos noudatettava tiettyja saantoja ja sita he eivat halua, opas kertoi. Sitten han jatkoi, etta tilanne on kuitenkin kaikin tavoin parempi Brasiliassa nyt kuin kahdeksan vuotta sitten. Silloin hanen mukaansa huumekauppiaat mellastivat niin, ettei kaduille juuri ollut asiaa ilman asetta. Vuonna 2002 virkaansa valittu, vasemmistolainen presidentti Lula Da Silva on saanut aikaan suuria muutoksia maan turvallisuuteen ja talouteen. Silvan toinen kausi paattyi viime vuonna ja hanen seuraajakseen valittiin samasta puolueesta Dilma Roussef, maan ensimmainen naispresidentti.

Kun ryhmamme oli taas koossa, menimme junaan, jonne meita tuli viihdyttamaan myos joukko soittajia. He pitivat soittimillaan sen paivaista metakkaa joka kaiketi oli sambaa. Eras nainen innostui tanssimaankin ahtaalla kaytavalla. Tanssiin ryhtyminen nayttaa tapahtuvan taalla aika herkasti, silla missa tahansa voi nahda jonkun vahan ketkuttelemassa tyon lomassa. Nain esimerkiksi teki virkailija, jonka varsinaisena tyona oli ohjata turisteja hissiin patsaan juurella. Se hissi vei meidat tosiaan vain patsaan luokse, itse patsaaseen ei paase sisalle.

Kavimme myos Copacabanan hiekkarannalla. Kerron siita tarkemmin huomenna, silla tahan en kuitenkaan saa kuvaa mahtumaan.

Hyttikin siivottiin vihdoin eilen. Vessapaperia ei muistettu tuoda, mutta siivoojan karry oli kaytavalla ja kavin hakemassa sita itse. Aiheesta oli kuitenkin keskusteltu niin isoilla kirjaimilla, etta viela illalla joku siivouspuolen paallikoista kavi kysymassa, onko meilla siivottu ja olemmeko tyytyvaisia. Vakuutimme olevamme ja nyt siivous hoitunee ainakin muutaman paivan taas paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti