Kulttuuririentoja ja harrasta tunnelmaa

Olimme kuin olimmekin eilen "ulkona", kavimme syomassa Windjammerissa, juomassa lasilliset punaviinia Promenadilla ja menimme sitten Savoy Teatteriin katsomaan jongloori ja pantomiimikko Michael Menes'n showta. Takaisin tullessa ei tarvittu taksia eika voinut kiertaa Martinsillan grillin kautta.

Eilen oli formal-ilta, mika tarkoitti sita, etta ainakin paaravintolassa syovilta matkustajilta edellytettiin ilta-asuja. Meilta niita ei edellytetty, koskapa tyydyimme rahvaan puoleen eli ravintolaan, jonka ruoka kuuluu risteilyhintaan. Rainella nyt ei muuta formal-asua olekaan kuin univormunsa, johon hanen taytyy sonnustautua aina, kun menee matkustajien tiloihin. Minulle kelpasivat ne vahan paremmat housut, joista olin paivemmalla menestyksellisesti poistanut rasvatahran.

Oli hauska katsoa iltayleisoa. Melkein kuin olisi seurannut Linnan juhlien sisaantuloa paitsi, etta asuvalikoima oli huomattavasti monipuolisempi. Useilla daameilla oli pitkia iltapukuja, monilla jopa sopivan kokoisia. Jotkut herrat olivat sonnustautuneet smokkeihin. Joku herroista oli tulkinnut formalin tarkoittavan tummaa pukua, kravattia ja lippalakkia.

Laivan teatterissa on 1362 istumapaikkaa. Show esitetaan joka ilta kaksi kertaa. Esitykset vaihtuvat paivittain; kun eilen oli pantomiimia ja jonglooritemppuja, on tanaan vuorossa Chilen "musiikkisensaatio" Vivian Guzman.

Laivalla tarjotaan musiikkiesityksia monenlaisiin makuihin. Iltapaivisin Promenadilla voi nauttia Three Seasons -trion esittamasta klassisesta musiikista. 

Eilisillan kevytmielinen hupailu ei tainnut sitten kuitenkaan tuottaa tulosta. Mukava costaricalainen hyttisiivoojamme nimittain totesi tanaan, etta rouva nayttaa pitkastyneelta.
- Ymmarran hyvin. Kun on kotona tottunut tekemaan jotain koko ajan ja sitten taalla ei ole mitaan tekemista, han sanoi.

Vastasin, etten ole pitkastynyt ja etta kaikki on ihan hyvin. En kai ollut kovin vakuuttava, silla han sanoi, etta jos hanella suinkin olisi aikaa, han tulisi pitamaan minulle seuraa ja etta joka tapauksessa han tulee joka aamu ja katsoo, etta minulla on kaikki hyvin.

Ehka mina naytan pitkastyneelta ja yksinaiselta, silla kun olin kannella kavelemassa, muuan pariskunta pysaytti minut ja kysyi, haluaisinko kavella heidan kanssaan.
- Tiedamme, etta olette taalla jonkun officerin kanssa, mutta olette niin paljon yksin, he sanoivat.

Sain taas vakuuttaa, etta yksin kavely on minusta erinomaisen miellyttavaa puuhaa. Mika on muuten ihan totta. Juttelimme vahan aikaa ja jatkoimme sitten laivan kiertamista eri suuntiin. He olivat keskenaan veikkailleet, mista mahdan olla kotoisin ja paatyneet Ruotsiin.

Viime yona siirsimme taas kelloja tunnilla eteenpain. Sita on taman matkan aikana tehty usein. Kuvitelkaa, milta tuntuu, kun kesaaika alkaa monta kertaa viikossa?

Olemme tanaan ja viela huomennakin merella. Meri on tanaan ollut tyyni ja kaunis, lahes harras. Siihen tunnelmaan sopii seuraava kuva. Se on 15. kannelta, laivan kappelista.