Olin siis juuri hankkiutumassa suihkuun, kun Raine tuli ja kysyi, olenko valmis, silla kohta mennaan. Meidan oli maara olla ylhaalla kuudelta, mutta kukaan ei ollut muistanut kertoa minulle.
Olimme ylhaalla kuudelta. Ehdin kayda suihkussa, pesta hiukseni ja jopa pukeutua, mutta muuten taisi laittautuminen jaada vahan puolitiehen. Harmitti: etta sen kerran, kun mennaan, niin tulee hemmetinmoinen kiire, vaikka taalla muuten kiireesta ei mitaan tieda.
Olimme siis konepaallikon kutsumina syomassa. Soin sipulikeittoa, rapupaistoksen, pihvin kermaperunoiden, sienien ja parsan kera seka vaniljajaateloa. Ei hassumpaa, varsinkin kun kolme tarjoilijaa haaraili koko ajan varmistamassa, etta kaikki sujuu. Mikas siina sitten oli tukka suorana istuessa. Hmph.
Kun illallinen loppui, kello oli sopivasti vahan vaille yhdeksan ja illan show oli alkamassa teatterissa. Menimme Rainen kanssa katsomaan ja esitys olikin oikein hauska. Hey, Rock n' Roll -nimisesta kokonaisuudesta vastasi neljan miehen kokoonpano. Yksi heista lauloi ja esiintyi erinomaisesti. Yksi oli kuin karvalakkiversio Jorma Kaariaisesta. Kahden muun rooli jai hieman hamaraksi, silla he eivat tehneet juuri mitaan. Kokonaisuudesta jai silti hyva mieli, mika osoittaa sen, etta ryhma voi tehda hyvaa tyota, vaikka kaikki siina eivat olisi huippuja. Ehka niilla kahdella muulla oli kurkunpaatulehdus tai jotain?
Tanaan on taman, Valparaisosta alkaneen kaksiviikkoisen risteilyn viimeinen paiva. Odotan taas tietoa siita, minne minun taytyy huomenna menna vaihtamaan risteilykorttini. Luulen, etta saan odottaa kaikessa rauhassa.
Matkustajat, joista suurin osa taas jaa pois, ovat saaneet paljonkin ohjeita. He paasivat jonottamaan jo tanaan.
En ihan tarkkaan tieda, mita he tassa jonottavat, mutta onneksi minun ei tarvitsekaan. Sen tiedan, etta Brasilian maahantuloviranomaiset ovat viela tarkempia kuin USA:n ja siella sentaan ollaan tosi tarkkoja.
Tahan saakka olemme tehneet matkaa aina eteenpain. Nyt jaamme tanne Brasiliaan kuukaudeksi, ja risteilemme Santosin (Sao Paulon), Rio de Janeiron ja Salvador de Bahian valilla. Kaikki risteilyt on tietaakseni myyty lahes tayteen.
Laivassa on oma valokuvastudio, josta saa ostaa kameroita ja kuvaustarvikkeita. Siella voi myos kayda kuvauttamassa itsensa ja perheensa. Satamissa valokuvaaja on ikuistamassa laivasta tulevia matkustajia. Kaikki kuvat asetetaan naytteille kuvagalleriaan ja ne saa kayda lunastamassa sielta hyvaan hintaan.
Tanaan oli viimeinen mahdollisuus lunastaa taman risteilyn kuvia. Kavin katsomassa niita ja loysin galleriasta kuvan itsestani. Se oli otettu Ushuaiassa ja seison siina delfiiniksi pukeutuneen hepun kainalossa. Olihan se pakko ostaa, vaikka hinta olikin melkein kymmenen dollaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti