Paatin heti aamulla, etta nyt on aika reipastua ja niinpa lahdin aamiaiselle, vaikka en ollutkaan ihan varma, pysyyko se sisapuolella. Kylla pysyi ja niinpa reipastelin lisaa: puin ulkovaatteet ja menin neloskannelle kavelemaan. Kiersin laivan noin kymmenen kertaa, minka jalkeen tunsin olevani hengissa taas.
Beaglensalmi yhdistaa Tyynen Valtameren ja Atlantin. 240 kilometria pitka salmi on saanut nimensa sita kartoittaneesta laivasta HMS Beagle, jonka kuuluisin matkustaja oli Charles Darwin. Salmen rannat kuuluvat Chilelle ja Argentiinalle. Alamme olla vakinaisesti asutun maailman etelaisimmassa karjessa, tasta etelampana on pian vain Etelamanner.
Saa on tanaan sumuinen, valilla sateinenkin. Lampotila on noin kymmenen astetta. Juuri nyt ulkona nayttaisi aurinko pilkistavan, mutta kun olin kameran kanssa asken kannella, naytti talta.
Maisema on laivan menosuuntaan nahden oikealta eli etelaan. Beaglensalmi on kapeimmillaan vain viisi kilometria levea, joten maisemien ihailuun on teoriassa hyvat mahdollisuudet.
Kannella on paljon muitakin ihmisia kameroineen. Viereeni tuli muuan herra, joka kertoi ihmettelevansa, miten tallaisia paikkoja on joskus pystytty tutkimaan. Miten ne, jotka ovat tulleet tanne ensimmaisina, ovat kyenneet kulkemaan taalla. Sattumoisin olin juuri itse pohtinut samaa, minka sanoinkin hanelle.
- Ja sekin on ihmeellista, etta jo kauan sitten on ollut olemassa aika hyvia karttoja, lisasin.
- Ei ole, han vastasi.
- Onhan, mina kinasin. Ei toki aivan tarkkoja, mutta jo satoja vuosia sitten on ollut maailmankarttoja.
- Ei ole, han sanoi. Karttoja on voitu tehda vasta sitten, kun on ollut satelliitteja.
Mina en sanonut siihen enaa mitaan. Luulen, etta me emme oikein ymmartaneet toisiamme.
Eilen olimme myohassa aikataulusta monta tuntia. Odotimme viime satamassa polttoainetaydennysta, jota ei vain kuulunut sovittuun aikaan. Lahtoa myohastytti osaltaan myos yksi kadoksissa ollut henkilokunnan jasen. Han ehti mukaan niin viime tingassa, etta viisikin minuuttia viela ja laiva olisi jo irrottanut koytensa.
Taalla on syyta pitaa huoli kellosta, myohastyneita ei todellakaan odoteta loputtomiin. Jos ihmiset eivat tule laivaan ajoissa, laiva lahtee, myohastyjien passit jatetaan maihin ja nama saavat tulla perassa miten parhaaksi katsovat, yleensa lentokoneella. Aika tylya, mutta ymmarrettavaa.
Nyt olemme kirineet aikataulua kiinni niin paljon, etta meidan pitaisi olla huomenna ajoissa seuraavassa satamassa. Se on Ushuaia Argentiinan etelakarjessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti