Ovat tanaan minun. Ja varmasti monen muunkin taalla.
Meidan piti olla jo aamukymmenelta Chilen vuonoissa. Kello on nyt vahan yli kolme, eika maata nay viela missaan. Olemme myohassa, silla laivan on pitanyt hidastaa vauhtiaan kovan merenkaynnin takia.
Olo on koko ajan kuin huvipuiston kahvikuppikarusellissa.
Jo aamulla minulla oli vahan epavarma olo ja sen takia en viitsinyt kiiveta 11. kannelle aamiaiselle. Menin viidennen kannen promenadikahvilaan juomaan kahvia ja soin pari siivua pullaa. Sitten palasin hyttiin, kellahdin sohvalle ja makasin siina tahan asti. Raine kavi yhdentoista jalkeen katsomassa, lahdenko syomaan, mutta mitaan sellaista en voi edes ajatella kovin tarkkaan. En halua ajatella.
Taman paivan maisema on siis tallainen.
Tassa on minun kotini nama 2,5 kuukautta. Olohuoneen vasemmalla puolella, seinan takana on makuuhuone, eteinen ja vessa ovat niinikaan vasemmalla. Poydalla oleva Suomen lippu kertoo, etta laivasa on nyt suomalainen sahkopaallikko. Sitten, kun me lahdemme ja toinen sahkopaallikko tulee, poytaan vaihdetaan Norjan lippu.
Hytti on toisella kannella. Se on erinomaisen hyva, silla tuolla ylhaalla keinuttaa paljon pahemmin. Meillakin tavarat seilaavat edestakaisin laatikoissa juuri nyt.
Mutta nyt alkaa sohva kutsua taas.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti