Valparaiso on jaanyt jo kauas taakse, mutta tassa viela kuva sielta. Vahan ennen lahtoamme vanhankauungin takaa, vuoren rinteelta alkoi nousta savua. Kohta taman kuvan ottamisen jalkeen nakyi jo liekkejakin, laivalle tosin siina vaiheessa jo huonosti. Jonkun onnettoman koti paloi.
Tulipalot ovat varmaan aika yleisia taalla, missa maasto on hirvean kuivaa. Eilen aamulla naimme tulipalosta nousevan savupatsaan Valparaison uudemmasta kaupunginosasta ja sitten, kun laiva oli tasta kuvanottokohdasta edennyt taas jonkun matkaa, nain viela kerran tulipalon kauempana, jo harvemmin asutulla vuorenrinteella.
Laivalla pidettiin pelastusharjoitukset kohta lahdon jalkeen, kuten eilen kerroinkin. Menin kiltisti omalle pelastautumisasemalleni enka olisi muuta voinutkaan, silla minua olisi varmaan tultu hakemaan tai kuulutettu tai jotain, jos en olisi mennyt. Matkalla D21 asemapaikkaani kuulin, miten muuan rouva tivasi henkilokunnalta, miksi hanen on mentava, kun han on jo kerran ollut. Tannehan jai viela osa Los Angelesista mukaan tulleista matkustajista.
Suurin osa matkustajista on nyt kuitenkin uutta vakea ja laivan ilme on selvasti nuorentunut. Mukana on nyt myos muutamia lapsiperheita ja tyoikaisia ihmisia, kun ensimmainen matka tehtiin melkein elakelaisjoukossa. Matkustajien paakieli vaikuttaa nyt olevan espanja.
Taman paivan olemme merella. Huomennakaan emme paase maihin, mutta olemme Chilen vuonoissa, joissa pitaisi nakya hienoja maisemia. Taytyy laittaa lamminta paalle ja menna kannelle kameran kanssa. Ilma on tosiaan vahan kolea ja kannella tuulee lujaa.
Meripaivina matkustajat huvittavat itseaan paitsi laivan tarjoamalla ohjelmalla, kuljeksimalla promenadilla ja tekemalla ostoksia. Tallaisina paivina on aina joku erikoistarjous, milloin kelloista, milloin huiveista ja teepaidoista tai vaikka koruista, kuten tanaan. Tarjoustuotteet nostetaan kavelykadulle, missa niita voi helposti ohimennen tarkastella. Ja kylla tarkastellaan, minakin olen jo monta kertaa tarkastellut kaikki rintaneulat ja rannekellot vaikka en edes aio ostaa. Ainakaan viela.
Tassa promenadilla on vasemmalta lukien ensin viinakauppa, sitten laivayhtion logolla varustettuja tuotteita kuten pyyhkeita, avaimenperia, huppareita jne. myyva kauppa ja sen jalkeen Fashion Boutique, jossa on pieni valikoima naisten ja miesten hellevaatteita, pukukoruja, aurinkolaseja, laukkuja ja huiveja. Oikealla puolella on kosmetiikkamyymala seka koruliike, jossa myydaan vahan kalliimpia koruja ja kelloja. Siina kaupat. Herroille on lisaksi smokkivuokraamo, jos sattui oma smokki jaamaan kotiin ja on formal-ilta eli pitaa pistaa parempaa ylle kun mennaan illalla syomaan.
Rahaa taalla ei kayteta, ostokset maksetaan surullisenkuuluisalla risteilykortilla, joka on siis paitsi kulkulupa myos maksuvaline. Ostokset veloitetaan asiakkaan luottokortilta. Rahaa pitaa kasitella vain silloin, kun antaa tarjoilijalle tai hyttisiivoojalle juomarahaa. Sita ei tarjoilijoille kuitenkaan anneta kuin niissa ravintoloissa, joissa asiakkaat maksavat erikseen ruoasta, ei siis niissa, joissa tarjottava ruoka kuuluu risteilyhintaan.
Tanaan on formal-ilta. Kapteeni pitaa tervetuliaistilaisuuden promenadilla ja isannoi sitten gaalaillallista paaravintolassa. Meilla kahdella, Rainella ja minulla, taitaa kuitenkin olla ihan tavallinen casual-ilta taalla hytissa. Kaymme messissa syomassa, katsomme vahan aikaa televisiota ja menemme aikaisin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti