tiistai 8. helmikuuta 2011

Tahranpoistosta ja Darwinista

Eilen syntyneen Kap Hornin Silittajat -yhdistyksen perustaja- ja ainoana jasenena jatkan aiheesta viela vahan.

Ei se pahuksen tahra ollut mihinkaan lahtenyt. Yritin pesta housut uudestaan, mutta kuumaa vetta ei tullutkaan. Googletin vahan ja sain tietaa, etta ruokasooda voisi auttaa tahranpoistossa. Soitin Rainelle ja kysyin, josko han voisi kayda keittiosta hakemassa vahan ruokasoodaa. Tarkistin viela, mita se on englanniksi: baking soda. Siis baking sodaa keittiosta, kiitos.

Raine tulikin hetken kuluttua mukanaan iso, oranssi purkki, jonka kyljessa luki Gelatine,.hKyteloimisaine. Mutta kun itse tavara oli kuitenkin hienoa, valkoista jauhoa, paatin kokeilla. Levitin hyyteloimisainetta rasvatahran paalle ja silitin sen kasvopaperin lapi.

 Bingo! Tahra oli tipotiessaan.

Nyt minulla on taas ne vahan siistimmat housut ja tanaan olisi taas aikomus yrittaa menna syomaan matkustajien puolelle, ehka jopa katsomaan showta teatteriin sen jalkeen. Tahan taytyy tosin laittaa erittain suuri varaus, silla esitys alkaa yhdeksalta, kamalan myohaan. Tavallisesti olen jo menossa nukkumaan siihen aikaan.

Pesin taas asken vahan pyykkia. Kuumaa vetta siis yleensa tulee, eilinen oli poikkeus. Vaatteiden suhteen on oltava tarkkana, silla minulla ei ole niita yhtaan liikaa mukana. Otin todellakin vain sen yhden matkalaukun ja pakkasin siihen vaatteita seka talvi- etta kesaolosuhteisiin kolmen kuukauden tarpeiksi. Tahan mennessa, kun matkalla on oltu reilu kuukausi, olen selvinnyt mielestani aika hyvin. Ainakin paremmin kuin ne, jotka rantautuivat Ushuaihin sortseissa ja varvastossuissa. 

Jos jotain vaatteita pitaa ostaa, laivan kaupasta ei apua loydy.


Tama kuva on Fashion Boutiquesta jossa, kuten naette, on enemman koruja kuin vaatteita. Pieni vaatevalikoima on tasta vasemmalla puolella. Olin juuri ottamassa siita kuvaa, kun minut keskeytti ystavallinen nuori nainen, joka kysyi, voiko han auttaa. Sanoin vain kuvaavani laivaa joka puolelta omaa kotialbumiani varten. Han kysyi, eiko kuvaaminen olisi mukavampaa silloin, kun kaikki on jarjestyksessa - siella toden totta oli pari roskaa -lattialla. Sanoin, ettei pieni epajarjestys haittaa. Seuraavaksi han urkki minun nimeni ojentamalla katensa ja esittaytymalla. Kerroin nimeni, tavasinkin sen silla muuten kukaan ei osaa aantaa eika kirjoittaa sita ja kerroin olevani Suomesta. Tytto poistui nopeasti paikalta ja olen aivan varma, etta han kavi katsomassa, kuka mina olen. Helppoahan se on, kun olen ainoa suomalainen taalla.

Ehka mina olen nyt jossain Epailyttavien matkustajien listalla? Jos tata blogia ei yhtakkia enaa ilmestykaan, niin minulta on pistetty linjat kiinni.

Mutta jatketaan nyt niin kauan kuin lystia piisaa.

Aamulla olin kuuntelemassa luentoa Darwinin tutkimusmatkasta Etela-Amerikkaan ja miten se muutti kasitysta maailmasta. Luennoitsija Donna Guy huomautti aluksi, etta han ei ota kantaa luomisteoriaan puolesta eika vastaan, han nyt vain kertoo Darwinista ja taman tutkimuksista. Aiheellinen huomautus talle yleisolle.

Charles Darwin lahti aikoinaan englantilaisen tutkimusalus Beaglen mukaan kahdeksi vuodeksi. Matka venyi kuitenkin viiteen vuoteen. Vaikka matkaa tehtiin laivalla, Darwin ei tutkinut merta eika juuri tiennyt vedenalaisesta elamasta. Sen sijaan han vietti pitkia aikoja maissa tutkimassa kasveja ja fossiileja. Laiva odotti sen aikaa.

Evoluutioteoriaa on siis kehitetty juuri taalla. Jannittava ajatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti