sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Mainio paikka vankilalle

Argentiinan Tulimaassa sijaitseva Ushuaia on maailman etelaisin kaupunki. On siita huolimatta, etta etelaisimman kaupungin arvonimi on vuonna 1998 myonnetty tatakin etelampana olevalle Puerto Williamsille. Siella ei kuitenkaan asu kuin noin 2000 ihmista, kun taas Ushuaiassa asuu 65 000, suunnilleen saman verran kuin Uudessakaupungissa.

Tama paikka maailman laidalla on aikaisemmin ollut rangaistussiirtola. Sellaiseksi se on sopinut erinomaisesti, silla on vaikea keksia, miksi joku haluaisi asua taalla vapaaehtoisesti, kun lampimampia ja vilkkaampia paikkoja on kosolti tarjolla. Vuoden keskilampotila taalla on +5,7 astetta. Etelamantereelle suuntaavat tutkimusalukset lahtevat taalta.

Rangaistussiirtolasta on nykyaan tehty museo ja turismi nayttaa olevan Ushuaialle tarkea elinkeino. Pieneksi kaupungiksi siella on paljon ravintoloita, kahviloita ja matkamuistomyymaloita. Sijaitseepa kaupungissa myos maailman etelaisin irlantilainen pubi.
Me tietysti kavimme siella.



Oli onni, etta paasimme lahtemaan jo yhdeksan jalkeen aamulla. Pian sen jalkeen oli tullut maarays, jonka mukaan henkilokunta ei saa poistua laivasta. Syyna oli se, etta laiva ei voinut kiinnittya rantaan ja matkustajat jouduttiin kuljettamaan pienilla veneilla maihin. Laiva on nyt melkein taynna matkustajia ja kun miehistoa on toistatuhatta on pikkuveneissa tungosta. Maksavat asiakkaat ovat tietysti etusijalla.

Koko henkilokunta ei tietenkaan olisi ollut laivaa jattamassa. Maihin voi menna, jos tyot sen sallivat ja taalla on paljon toita, joita pitaa hoitaa satama-aikana. Tanaan olemme lisaksi tavallista lyhyemman ajan satamassa, kaikkien pitaa olla laivassa taas 16.30.

Olimme maissa pari tuntia. Kavimme matkamuistokaupoissa, mutta emme taaskaan ostaneet mitaan. Chileen verrattuna hinnat olivat taalla korkeat. Luulen, etta se johtuu sijainnista, tavaroihin oli pistetty vahan etelaisimman lisaa. Kunhan on eniten jotain koko maailmassa, voi hinnoitella itsensa sen mukaan.

Matkamuistomyymaloiden lisaksi kaupungissa oli paljon muitakin kauppoja, mutta ne olivat nain sunnuntaina kiinni. Edes noin kolmentuhannen turistin yhtaaikainen saapuminen kaupunkiin ei nakojaan innostanut paikallisia yrittajia sunnuntaitoihin.

On hassua, etta mita etelammaksi olemme tulleet, sita vahemman eksoottiselta kaikki nayttaa. Maisema on taalla hyvin paljon samanlaista kuin pohjoisessa ja jopa ihmiset nayttavat tutummilta. Tamakin pieni Ushuaia voisi olla norjalainen kalastajakyla.



Suomalaisilla on taalla vakituisemminkin jalansijaa. Kaikkitietava Wikipedia kertoi, etta Suomen Ilmatieteen laitos tekee taalla Argentiinan vastaavan laitoksen kanssa ylailmakehan mittauksia.

Turisteille mainostetaan alueella asuvia pingviineja ja merileijonia. Me emme ole nahneet kumpiakaan. Emme myoskaan valaita, vaikka niitakin tassa matkan varrella olisi saattanut olla. Koiria sen sijaan olemme nahneet joka paikassa. Taallakin niita kuljeksi kaikessa rauhassa kaupungilla. Kaikki eivat olleet kulkukoiria, useimmat olivat selvasti jonkun omia ja jonkun seurassa. Seurasin, miten muuan takkuturkkinen kaveri nuuhki kadulla olevaa leivanpalaa ja jatti sen syomatta. Meidan Nonnamme ei jata mitaan syomatta, mihin se suinkin ylettyy ja siksi tallainen ylenkatse tuntui perin kummalliselta. Se kuitenkin selittyi, kun huomasin, etta kyseinen koirayksilo oli majoittunut konditoriakahvilan eteen. Silla oli varaa olla nirso.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti