Maalta kaupunkiin

Taitaa olla aika ryhtyä taas kaupunkilaiseksi. Ulkohuussi, käsienpesu jäisellä vedellä ja vesien ja puiden kantaminen sisään ja ulos on tosin ihanan maalaisromanttista ja luonnomukaista elämää, mutta rajansa kaikella.

Lähdin Vanhalta Maatilalta tänään kaupunkiin.

 Olin siellä viikon ja tein ihan oikeasti töitä. Ehkä siihen pitemmän päälle tottuisi ja se alkaisi sujua ilman, että koko ajan täytyy pinnistellä? Tai sitten on vain parasta pitää loma- ja työpaikat erikseen.

  Kukkapenkki, jonka uudistin, näytti aamulla tältä. Se on nyt valmiiksi istutettu. Noista etualalla näkyvistä kivistä aion vielä tehdä jotain nättiä penkin päähän. Onhan maalla vielä muutakin tekemistä tänä syksynä, pitää laittaa talvisuojia ja istuttaa kukkasipuleita ja haravoida ja vaikka mitä, joten kyllä minä sinne vielä menen. Ehkä en kuitenkaan enää yöksi.

Näin syksyllä olen jo ihan väsynyt kassien kuljettamiseen. Raine aina ihmettelee,  mitä minä oikein kuljetan, kun mukanani on monta kassillista tavaraa ja kaupunkiin lähtiessä vähintään saman verran. Tänäänkin otin Xantian kyytiin paitsi koiran, myös kameralaukun, tietokonelaukun, vaatekassin, kassin sekalaista tavaraa kuten neulomuksia ja luettavaa, vähän ruokia jääkaapista, kassillisen koiranmakkaroita ja pyykkipussin. Matkalla kävin vielä Mynämäen S-marketissa ja tulin sieltäkin ulos yhden muovikassin kanssa.

Kassien pakkaamisen ja kuljettamisen lisäksi olen tänään ehtinyt käydä aamulla töissä Uudessakaupungissa, laittaa ruokaa Turussa itselleni ja ruokatunnilla pistäytyneelle kuopukselle, käydä saunassa ja osallistua yliopiston luennolle.

Tänään käsittelimme sanavartaloita. Esimerkiksi verbin heikon vokaalivartalon saa kätevästi selville indikatiivin preesensin yksikön ensimmäisen persoonan muodosta ja konsonanttivartalon aktiivin imperatiivin preesensin kolmannen persoonan muodosta.
Helppoa kuin mikä. (Tämä on huumoria.)

Mutta eivät nuo oikeasti ole vaikeita asioita, vaikka kuulostavat tosi hämäriltä ja kummallisilta. Esimerkiksi "opiskella"-sanan heikko vokaalivartalo on "opiskele" ja konsonanttivartalo "opiskel". Vaikeus on vain muistaa, miten noita muodostetaan. Ja sitten ymmärtää, mihin niitä tarvitaan, mutta se käynee vielä selville.

Yritän suhtautua tähän siten, että opin ja ymmärrän kaiken vaivatta. Jos olen jo valmiiksi sillä mielellä, ettei hommasta tule mitään, ei siitä sitten tulekaan. Ja onhan tässä sentään kyse vain suomen kielestä! Omasta äidinkielestäni. Asioista jotka jo osaan.

Pikku hiljaa tutustun myös opiskelukavereihini. Siellä on monta mukavan tuntuista ihmistä. Jos oikein onnistaa, voin saada vaikka uusia ystäviä.