perjantai 7. lokakuuta 2011

Etsijä löytää ja saa lahjan

Alan olla lopen kyllästynyt siihen, että avaimeni ovat tuon tuostakin hukassa.

Olin pakannut tavarani maalle lähtöä varten, siivonnut kotona tiskipöydän ja laittanut kenkäni järjestykseen eteisessä. Kaikki oli valmiina, ei muuta kuin avaimet mukaan ja menoksi. Ja sitten niitä avaimia ei tietenkään ollut missään. Ei taskussa, ei eteisen lipaston päällä, ei kassin sivutaskussa eikä avainnaulakossa. Jo kauan sitten olen nöyrtynyt etsimään myös kaikki epätodennäköiset paikat kuten jääkaapin, tiskikoneen ja roskiksen, mutta ei niissäkään.

Voisiko joku keksijänikkari kehittää avaimet, jotka palaavat itsekseen asemapaikalleen? Ei pitäisi olla vaikeaa, mallia voi ottaa itsestään työskentelevästä ruohonleikkurista, joka osaa mennä lataamaan itsensä kun tuntee siihen tarvetta.
Olisi aika mukavaa olla täysin huoleton, puuhastella niitä näitä ja sivusilmällä panna merkille että kas, tuossahan avaimeni ryömivät kohti kotiasemaansa, olinkin jo vähän kaipaillut niitä.

Vaihtoehto on jalkapallon kokoinen, neonvärinen ja soiva avaimenperä, mutta se ei ole yhtä käytännöllinen.

Ne avaimet olivat sitten toisen kassin sivutaskussa, yhdessä silmälasieni kanssa. Juuri siellä, missä oli tarkoituskin.

Maalla minua odotti sydäntä lämmittävä näky.



Raine oli viikon mittaan tehnyt polttopuita. Ilman, että minä olin sanonut asiasta mitään. Ja tätä osaan totta vie arvostaa!

Asia on nimittäin niin, että tässä polttopuuasiassa jouduin huomaamaan olleeni perusteellisen väärässä. En ymmärtänyt asiaa niin kauan kuin asuimme vain kaupungissa, mutta kun ostimme Vanhan Maatilan, se selvisi minulle ja valehtelisin, jos sanoisin, etten ollut järkyttynyt.

Olin erehtynyt kuvittelemaan, että kaikki miehet rakastavat polttopuiden tekemistä, että se jos mikä on miehelle sopivaa askaretta. Kun vain antaa niille moottorisahan käteen, näyttää suuntaa puupinolle ja päästää irti, jatko sujuu itsestään. Kunhan vielä muistaa ruokkia miekkosen säännöllisesti ja ottaa yöksi sisälle niin puupinot kasvavat silmissä.

Eihän se niin ollut. Miehet näköjään rakastavat yleisesti yhtä kiihkeästi polttopuiden tekoa kuin naiset leipomista ja ruoanlaittoa.

Ja nyt siis täällä on ahkeroitu puiden kanssa.  Parempaa nimipäivälahjaa en olisi voinut saada.

Kiitos vielä muillekin, jotka muistivat nimipäiväni!

2 kommenttia:

  1. Niin tuttua. Tuo avainhomma;)
    Mulla on avaimet vähintään kerran päivässä (tilapäisesti) kateissa...
    Muistan joskus kuulleeni jostain kaukosäädinapurista ja äsken hieman googlailin. Pitäisi varmaan hankkia tällainen:
    http://www.findonefindall.com/

    Tai sitten insinöörit voisivat kehittää yhden avaimen tekniikan. Kuussakin on käyty, niin luulisi tämän nyt onnistuvan. Miten helppoa olisi, kun sillä yhdellä avaimella pääsisi kaikkialle... Tietysti sitten, jos se katoaa, niin olisikin todella pulassa...

    VastaaPoista
  2. Totta! Mutta lohdullista kuitenkin tietää, ettei ole tämänkään vaivan kanssa yksin.

    VastaaPoista