Avataan tästä

Paradise Oskar edusti Suomea tyylikkäästi. Voittoa ei tullut eikä paljon pisteitäkään, mutta mitä voi odottaa, kun  Oskarilla ei ollut tonttulakkia eikä sirkustemppuja ja hän oli muistanut laittaa housutkin jalkaansa toisin kuin jotkut muut kilpailijat. Ei laulamalla ja soittamalla menestytä edes laulukilpailuissa.

Toivotaan, että jääkiekossa menee paremmin.

Eikä ole Oskarin vika, että minun on pakko tänään vähän valittaa. Katsokaa nyt.

Tämä ei ole mikään pääsiäisaskartelu vaan yritys saada palanen foliota foliorullasta. Olisin tarvinnut sen peittääkseni yhden astian, jonka olin aikeissa laittaa jääkaappiin. En onnistunut. En mitenkään.

Ei ole muuten ensimmäinen foliorulla, jonka kanssa käy huonosti. Miten voi olla mahdollista, että kun folio repeää keskeltä ja sitä rullaa vahingossa pari kierrosta rikkinäisenä, koko rulla on mennyttä? Päätä ei löydy enää koskaan. Lopulta epätoivoinen rullaaja - tässä tapauksessa siis minä - ottaa veitsen ja tekee viimeisen, tuhoon tuomitun yrityksen saada rullasta toimiva. Mitään ei tapahdu mutta veitsi on piloilla.

Tämä on samaa sarjaa kuin pakkaukset, joita ei saa auki. Jos jossain lukee, että siinä on "uusi, entistä parempi pakkaus", voi olla varma, että se on jotain, jota ei saa auki. Vai saako joku muka vaikkapa Sun Maid -rusinapaketin auki pussin kulmista vetämällä, joku muukin kuin Voimamies-Niilo? Minusta ei ole liikaa vaadittu, että tavarat, joista minä maksan, olisi pakattu siten, ettei niiden avaamiseksi tarvitse lukea itseään pakkaustenavausinsinööriksi.

Muuten olen tänään ahertanut kivikkoryhmäni kimpussa. En ryhtynyt laajentamaan sitä vielä, kun aika ei kuitenkaan riitä. Oli pakko päästä istuttamaan kasveja, jotka eilen kaivoin ylös, ettei niiden tarvitse odottaa liian kauan. Toin ryhmään pari uutta kiveä ja multaa, jota kävimme hakemassa Hong Kongin puutarhamyymälästä. Illalla pääsin sitten istuttamaan, mikä on aina hauskin työvaihe. Kasvivalikoima muuttui vähän entisestä, kun kävin kaivamassa uusia taimia muista kukkapenkeistäni. Nyt istutin kevätvuohenjuurta, tulikellukkaa, tarharistikkiä, ahomansikkaa, sinistä kurjenpolvea, jonka nimeä en muista ja ikisuosikkiani neidonkurjenpolvea. Viimeksi mainitulla on ihanan vaaleanpunaiset kukat.

Kurjenpolvet ovat tosi käyttökelpoisia ja kauniita kukkapenkissä. Kauniiden kukkien lisäksi niillä on nätti kasvutapa ja lehdistö, joka säilyy siistinä lähes koko kesän. Riippuu tietysti siitä, mikä kurjenpolvi on kyseessä, isoimmat niistä voivat muuttua vähän resuisen näköisiksi kukinnan jälkeen.

Tulikellukka on myös todella hyvä perenna. Se kukkii melko aikaisin keväällä oranssein kukin, mutta sen lehdistö on kaunis ja tuuhea koko kesän. Jos kuihtuneet kukat poistaa, kukinta voi osittain uudistua syksymmällä. Erinomainen reunuskasvi.

Ahomansikoita olen siirtänyt omalta pihalta, metsän reunasta, kukkapenkkiin. Sekin on todella hyvä maanpeitekasvi, se leviää nopeasti ja tuottaa vielä hyvää syötävääkin.

Nyt on sitten ylimääräisiä jakotaimia vaikka kuinka. Tuntuu aina tosi pahalta heittää pois yhtäkään perennantainta kun tietää, mitä ne maksavat puutarhamyymälöissä ja tietää senkin, että joku varmasti mielellään ottaisi. Joka kunnassa pitäisi olla joku paikka, jonne ylimääräisiä taimia voisi viedä. Täällä Laitilassakin niitä voisi viedä kirpputorille myytäväksi, mutta ei minulla ole nyt aikaa puuhastella sellaisen kanssa. Pesuvadillisen kevätvuohenjuuria voisin sen sijaan käydä viemässä jonnekin vaikka huomisen kaupunkimatkan varrella.

Ruotsi kuului juuri tehneen ensimmäisen maalin kultamitaliottelussa. Voi voi sentään. Oli se nyt kuitenkin hyvä, ettei Ruotsi voittanut euroviisuja. Jos se nyt vielä voittaa jääkiekossa, nöyryytys olisi ollut liian suuri.