Etätöihin maalle?

Veikkaan, että aika monet huokailevat viikonloppuisin kesämökeillään: "Voi kun olisi ihanaa tehdä töitä täältä käsin" ja lähtevät kuitenkin kaupunkiin kun eivät tiedä, miten unelman saisi todeksi. Aika harvoja töitä voi oikeasti siirtää kotona tai mökillä tehtäviksi.

Kirjoittajan työn voin siirtää melkein minne tahansa ja siksipä minäkin nyt yritän totutella tähän maalaiskirjeenvaihtajan rooliin. Ei ole ihan helppoa tämä. Vaikka välineet ovat järjestyksessä ja toimivat, en ainakaan tänään vielä saanut itseäni siihen kuosiin, jossa tuntisin olevani virkanainen. Koirankarvaiset fleecehousut ja Rainen vanha villapaita päällä olen auttamatta liian nukkavieru edes soittamaan minnekään. Ei niin, että kaupungissakaan olisin mikään hieno nainen, mutta on minulla sentään vähän siistimmät vaatteet.

Voisihan täälläkin pukeutua paremmin, mutta mitäs ideaa koko maallaolossa sitten enää on? Tämä on yksi näistä ristiriidoista ja vaikeuksista, joita maalaisunelmiaan toteuttava kaupunkilainen kohtaa,

On muitakin. Ei pääse suihkuun aamulla. Kengät eivät mahdu jalkaan, kun niissä täytyy pitää villasukkia. Puita pitää kantaa yhtä mittaa. Ja vettä. Roskaa tulee hirveästi. Maalle haluavat uneksivat yksinkertaisesta elämästä, mutta oikeasti tämä on paljon hankalampaa ja monimutkaisempaa kuin kaupungissa.

Valitanko? En. Kai.

Maalle asettumisen vaikeus johtuu nyt tietysti siitä, että on niin kylmä. Lämpömittari oli aamulla nollassa, ulkona siis. Sisällä oli liiankin lämmin, kun pidin eilen tulta uuneissa. Meillä on omassa pienessä makuukamarissamme peltikuorinen pönttöuuni, joka lämpiää nopeasti ja hyvin. Kun yöllä täytyy kuitenkin pitää ovi kiinni, ettei koira tule sängyn viereen makaamaan, lämpötila nousee helposti 25-26 asteeseen, ylemmäskin.

Ajoimme illalla huvin vuoksi Mynämäelle katsomaan yhtä myytävänä olevaa vanhaa taloa. Talo oli pienempi kuin meidän, mutta ulkoa katsoen ihan sievä, keltainen, mansardikattoinen puutalo. Katsojia oli paljon ja ehkä joku heistä jo ihastui paikkaan. Me emme, sillä meillä on omastakin takaa korjattava kivijalka ja sinne tänne kenottavia ulkorakennuksia. Joskus vain on hauska käydä katsomassa vieraita taloja, sen jälkeen on hyvä tulla takaisin tänne ja todeta, että onhan tämä sentään aika ihana.

Olen ihan varma - ja sanoin sen Rainellekin taas kerran, kun tulimme Mynämäeltä - että jos Vanha Maatila olisi joskus myynnissä, se menisi aika äkkiä. Kun joku nainen vain astuisi autosta ja näkisi sen saman, minkä minä näin vähän yli kymmenen vuotta sitten, se olisi siinä. Mikään järkipuhe sortuvista navetoista ja toivottomista remonteista ei enää auttaisi.

Miehet näkevät tulevia töitä, naiset rakentavat tunnelmia. Ihan hyvä työnjako.