Iltapäivällä kaikki muuttui

En ollut turhaan huolissani ruohonleikkuusta. Kun heräsin aamulla ennen kuutta, satoi. Koko aamupäivän satoi, välillä niin rankasti, että vesirännit eivät kyenneet johtamaan kaikkea vettä alas, vaan pursuivat yli. Leikkaa siinä sitten jotain ruohoa.

Iltapäivä onneksi muutti kaiken ja kun lähdin illan suussa Vanhalta Maatilalta kaupunkiin, näytti jo tältä.

Leikkasin osan ruohoista, osan maalle jäänyt Raine lupasi hoitaa huomenna, kun on toivon mukaan vähän kuivempaa.

Tuossa etualalla näkyy puolet perennaistutuksesta, jonka tein viime syksynä. Istutin siihen 86 tainta joista suurimman osan kaivoin vanhoista kukkapenkeistäni. Vielä tässä vaiheessa istutus näyttää lähinnä omituiselta mutta kai se tuohon aikaa myöten luontuu.

Olisi mukavaa esitellä täydellisiä, hienosti suunniteltuja ja pihaan sopivia kukkapenkkejä. Niitä ei kuitenkaan ole, sillä minulla ei ole puutarhasuunnittelijan taitoja eikä mikään koskaan ole ihan sitä, mitä kuvittelin kun sitä tein. Puutarhani rakentuu yrityksen ja erehdyksen kautta ja siinä hommassa erehdyksiä on toistaiseksi tapahtunut paljon enemmän kuin onnistumisia. Ehkä tämä kuitenkin on lohdullista jonkun mielestä: on joku muukin, joka ei osaa. Joten kaikki, jotka kaipaavat tarinoita epätäydellisistä, joskus epäonnisista, mutta silti rakkaudella  hoidetuista puutarhoista: olette oikeassa paikassa. Puutarharakkaus on vähän samaa kuin äidinrakkaus tai rakkaus lemmikkieläimeen, sitä vain rakastaa vaikka kaikki menisi pieleen.

Tuossa vasemmalla puolella, vanhan omenapuun katveessa, on vanhempi perennapenkkini. Viime kesänä päätin hävittää sen ja siksi tein tuon uuden. Hävittämisaikeen syynä on se, että aurinko paistaa koko päivän täältä katsoen vasemmalta ja niinpä kaikki kasvitkin näyttävät parhaat puolensa siihen suuntaan. Se tarkoittaa sitä, ettei niistä ole paljonkaan iloa meille, jotka kuljemme pihapolkua pitkin.

Nyt en kuitenkaan enää tiedä, raaskinko hävittää kaikkea. Ehkä vain teen uudestaan.

Olen siis kaupungissa. Kastelin ensi töikseni täälläkin kukkia.

Tämä onkin tärkeä viikko, jonka lopulle sijoittuvat sekä kuopuksen valmistujaisjuhlat että omat pääsykokeeni yliopistoon.

 Aamupäivän sateesta oli se hyöty, että sain taas kertaalleen luettua yhden pääsykoekirjan loppuun. Nyt yritän miettiä sitä mahdollisimman monesta näkökulmasta ja keksiä siitä jopa jotain omaperäistä.

Vielä ei jännitä yhtään, mutta perjantaina sekin asia korjaantunee.