Nykyään innostus on hieman laantunut, vaikka kannatan edelleen lämpimästi seuratoimintaa. Nyt kuulun enää Kalle Päätalo -seuraan, jota en mitenkään raaski jättää, vaikka itse päähenkilö, kirjailija, on jo poistunut joukoistamme. Tänään tuli taas Päätalo-sanomat ja tietoa ensi kesän Päätalo-viikosta.
Kalle Päätalo on yksi suurimmista suomalaisista kirjailijoista. Tiedän monia, jotka ovat tästä eri mieltä ja naureskelevat Päätalon kirjoille. Heihin verrattuna minulla on kuitenkin se vahvuus, että olen lukenut kaikki Päätalon kirjat, osan useampaan kertaan. On ikään kuin parempi arvostella, kun tietää, mistä puhuu.
Päätalon kirjoihin tarttuminen vaatii kieltämättä päättäväistä asennetta. Alussa menee helposti sata, kaksikin sataa sivua, ennen kuin teksti alkaa vetää. Sen jälkeen ei enää tarvitsekaan muuta kuin pidellä kiinni: kirjat imaisevat mukaansa ja loppuvat aina liian pian. Kirjojen ehdotonta huippua on Iijoki-sarja, johon on tallennettu ainutlaatuinen kuvaus köyhän pojan tiestä menestyskirjailijaksi ja samalla suomalaisen yhteiskunnan rakentumisesta kymmenien vuosien ajalta. Myös työn ja työtapojen kuvaajana Päätalo on tehnyt urakan, jonka vertaista toista ei ole.
Kirjoittajana olen monta kertaa toivonut, että olisipa minulla yhtä kova polte ja sinnikkyys kuin Päätalolla. Juuri sillä hän saavutti sen, minkä saavutti, ei ylivertaisilla kirjoittajan lahjoilla. Hän tiesi sen itsekin ja sanoi, ettei kirjailijalle riitä, jos on lahjoja, sen lisäksi tarvitaan sinnikkyyttä. Tämä lausahdus minulla oli monta vuotta työpöytäni edessä seinällä. Tosin sekään ei auttanut minua toteuttamaan omia haaveitani, mutta olipa hyvin sanottu.
Päätalo-seuraan kuuluminen merkitsee minun osaltani vain noiden lehtien lukemista, en ole kertaakaan osallistunut edes Päätalo-päiville. Olen sentään kerran käynyt Taivalkoskella ja Jokijärvellä, seissyt Jokijärven rannalla ja tähyillyt sieltä Kallioniemeä, Päätalon lapsuuskotia. Siitä on niin kauan aikaa, ettei koko Päätalo-seuraa silloin vielä tainnut olla eikä Kallioniemi ollut mikään turistikohde vaan Päätalon sisarusten kesäpaikka. Sen takia minäkin siellä vastarannalla seisoin, enkä yrittänyt pihalle asti päästä.
Kirjahyllyssäni on yksi Päätaloon liittyvä aarre. Kirjoitin joskus 80-luvulla kaupunkilehteen kolumnin, jossa kehuin Päätaloa. Jonkun ajan perästä toimitukseen tuli minulle paketti Tampereelta. Sieltä kuoriutui Päätalon kirja Täysi tuntiraha ja sen etulehdelle kirjailija itse oli kirjoittanut: "Parhaat terveiseni Pirkolle täältä Mansen laitamilta Tampereelta. Kalle Päätalo". Viereen oli painettu vielä kirjailijan ex-libris.
Tuskin mikään mieheltä saamani teksti on minua koskaan niin paljon ilahduttanut.
Kirjallisista seuroista taidan kuulua myös Aino Kallas -seuraan. En ole tästä ihan varma, mutta ihmettelenpä, jos en kuulu. Ainakin minulla on hämärä mielikuva liittymisaikeista.
Jos en vielä kuulu, niin voisiko seura ystävällisesti ottaa minut jäsenekseen? Haloo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti