Töistä, työpaikoista ja ajankäytöstä

Vanha talo palvelee asukkaitaan loppuun saakka. Uusimme parhaillaan talon ulkolaudoitusta ja vanhat laudat pätkitään polttopuiksi. Tänään Fergusonin lava tuli niin täyteen, että sirkelöimme lautoja iltapäivällä. Sen päälle olikin päästävä saunaan, sillä purua oli korvissakin.

Olen nyt viikon taistellut itseni kanssa ja yrittänyt tulla tehokkaaksi etätyöläiseksi. Oikeastaan olen kaksinkertainen etätyöläinen, sillä teenhän kaupungissakin työni kotoa käsin. Nyt sitten siirsin työpaikan tänne maalle. Tämä ei ole ollut helppoa ja aionkin palata kaupunkiin muutamaksi päiväksi ensi viikolla, varmuuden vuoksi, että edes jotain valmista tulisi.

Etätyöstä puhutaan ja kirjoitetaan ikään kuin se olisi sillä selvä, että ihmiset ottavat kannettavat kainaloonsa ja painuvat kotiin työskentelemään. Kuinkahan moni oikeasti pystyy olemaan tehokas ja keskittynyt ja pitkäjänteinen kotonaan tai mökillä? Tai tehokas voi olla, sillä pienessäkin ajassa saa paljon tehtyä, mutta kotioloissa on niin paljon kaikkea, joka vaatii huomiota ja vie mielenkiinnon, että keskeytyksiä tulee tämän tästä. Yksi ehdottomasti kiinnostavimmista on jääkaappi.

Katsoin Iltalehden nettisivuja tänään. Siellä kysyttiin, tuntuuko töissä oleminen raskaalta. Melkein kaikkien vastaajien mielestä tuntui. He olivat varmaan niitä, joilla on mahdollisuus käydä Iltalehden nettisivuilla työaikana vastaamassa kyselyihin. Ihmettelen vähän, kun kaikissa vastaavissa kyselyissä saadaan samansuuntaisia vastauksia, mutta silti tuntemani ihmiset yleensä ottaen viihtyvät töissään. Voi olla paljon töitä ja hankalia esimiehiä, mutta melkein kaikki pitävät työstään ja se on hyvin tärkeää heille. Ihan äkkiä ajatellen en keksi ketään, joka kiroaisi töihin menoa joka päivä.

Itse tunnen olevani oikealla alalla. Toimittajan työ on maailman mielenkiintoisin ammatti enkä tiedä mitään, mitä mieluummin tekisin työkseni. Ainoa vaikeus tässä on saada oma peruslaiska itsensä patisteltua tarpeeksi ahkerasti työn laitaan. Ja jos voisin palata ajassa taaksepäin ja olisin taas nuori, opiskelisin pitemmälle ja olisin ehkä tehnyt vähän hohdokkaamman uran. Toisaalta taas täytyy pitää mielessä, ettei vaikkapa päätoimittajan pesti ole enää sitä, mistä eniten pidän tässä työssä, ihmisten tarinoiden kuuntelemista.

Huomisen aion vielä olla täällä maalla. Sain tänään sen verran oikeita töitä tehtyä, että lunastin itselleni hyvän omantunnon ja voin viettää viikonloppua. Se tarkoittaa sitä, että voin vaikka haravoida pihaa ilman, että tunnen koko ajan olevani väärässä paikassa.