Ruusu ja kärhö pääsivät kuoppaan

Kurtturuusu ja kärhö on nyt istutettu. Tästä aloitin.

Tuossa lapion vieressä oikealla puolella näkyy pallohortensia. Kaivoin sen ylös ja totesin, että sillä on hyvä ja terveen näköinen juuristo, enkä sitten raaskinutkaan heittää koko pensasta pois. Irrotin siitä osan ja istutin sen tuonne syrjempään, paikkaan, jossa on vähän varjoisaa ja kasvaa sammaltakin. Annan sille vielä mahdollisuuden.

Uusi istutus  näyttää tältä.

Tein istututuksen mielestäni aika huolellisesti. Kaivoin isohkon kuopan ja vein siitä maan pois. Kaadoin pohjalle ensin kannullisen vettä, teen niin aina, kun istutan jotain. Sitten toin kuoppaan hiekkaa ja kaupasta ostettua puutarhamultaa.

Viherlassilasta eilen ostamani tarhakurtturuusu on nimeltään Schnee-Eule. Sen pitäisi olla matala, vain noin 50-60 senttiä. Kukat ovat valkoisia ja niitä riittää keskikesästä pitkälle syksyyn.

Loistokärhön kukat ovat laventelinsinisiä. Kärhön nimi on Lasurstern.

Istutin ruusupensaan samaan syvyyteen kuin se oli purkissa ja kärhön kymmenisen senttä syvempään. Aion vielä askarrella kanaverkkoa tuohon seinälle, jotta kärhö voi kiipeillä sitä pitkin.

Lopuksi istutin vielä viime viikonlopun istutus- ja muutostöiden jäljiltä jääneet ahomansikat ruusun ja kärhön seuraksi. Vihonviimeiseksi tietysti kastelin hyvin.

Nyt olen tehnyt voitavani ja jatkossa nähdään, miten kävi.

Sain tänään sen kermamunkinkin, josta jo pari viikkoa sitten haaveilin. Kävimme Rainen kanssa keskustassa ja Tiihosella kahvilla. Hyvää!

Tiihosen kahvila Laitilassa on aivan ihana paikka. Jos teillä ikinä on mitään asiaa tänne, niin poiketkaa siellä.

Tässä vielä jotain kaunista lauantai-iloksi. Tuo kukka lähtee kohta minun mukanani naapuriin, mutta linnut jäävät tänne. Ostin lintupatsaan eilen Hong Kongin puutarhamyymälästä, se ei siis ole mitään hienoa designea eikä antiikkiakaan. Kuten ei mikään täällä: meillä kaikki on joko itse tehtyä tai halvalla ostettua, mutta sehän ei tietenkään tarkoita samaa kuin ruma?

Ikkunat vaihtoon

Jos joku katsoi eilistä kuvaa oikein tarkkaan ja ihmetteli, miten syysleimut näyttävät noin kummallisilta niin tiedoksi, että ne valkoiset eivät ole syysleimuja vaan kurjenpolvia. Mainitsemani valkoiset leimut eivät vielä olleet kukassa kuvanottohetkellä.

Tulin maalle puutarhakaupan kautta. Olin menossa ostamaan tuliaiskukkaa huomiselle visiitille, joka on sovittu naapuriin. Ostinkin, mutta samalla ostin myös yhden valkoisen kurtturuusupensaan ja sinisen loistokärhön. Aion istuttaa ne aitan eteen, oven pieleen. Siinä on tähän asti ollut pallohortensia, jonka ostin muinoin Ruusupensaan taakse. Se ei kukkinut siellä eikä se ole kukkinut täälläkään ja nyt luovutan sen kanssa. Kaivan sen huomenna ylös ja istutan ruusupensaan ja kärhön tilalle.

Juhannusruusu olisi perinteinen valinta punaisen aitan seinustalle, mutta se kukkii kovin lyhyen aikaa. Kurtturuusut ovat - ainakin tämän pitäisi olla - vähään tyytyviä, ne kukkivat pitkään ja tuoksuvat ihanasti. Kärhö toivon mukaan täydentää istutuksen, joskin tähän mennessä istuttamistani noin viidestä tai kuudesta kärhöstä on hengissä enää yksi.

Kun pääsin perille Vanhalle Maatilalle, täällä näytti tältä.

Salin ikkuna oli poissa ja navakka tuuli puhalsi suoraan sisään.

Ikkunan takana oleva seinä on suoristettu ja laudoitettu ja nyt vuorossa ovat ikkunat. Raine tekee ne itse, mikä on minusta tavattoman hienoa. Uusi ikkuna oli siis valmis ja menossa oli sen asentaminen ikkuna-aukkoon.

Sanomme tätä huonetta saliksi, sillä vanhoissa taloissa ei ole olohuoneita vaan kamareita ja saleja. Meilläkin on tupa, sali, kaksi kamaria ja keittiö. Sali ei ole mikään hieno herrasväen huone vaan huone, jossa yleensä eniten ollaan. Ehkä se joskus on maalla ollut huone, jonne mennään vain silloin, kun on vieraita.

Päivä on ollut kylmä ja valtavan tuulinen. Laitoin tulet pikkukamarin pönttöuuniin, jotta emme paleltuisi tänne. Vanha, peltikuorinen pystyuuni lämpiää nopeasti. Salissa meillä on uusi, tosin aika hyvin vanhan mallin mukaan tehty varaava pystyuuni. Ei kakluuni, sillä kakluuniksi voi sanoa vani kaakelilla päällystettyä uunia ja tämä meidän yksilömme on päällystetty jollain, joka näyttää rappaukselta.

Äsken istuimme saunan rappusilla vilvoittelemassa löylyn viskomisen lomassa ja katselimme, kun varikset ahdistelivat kanahaukkaa. Haukka huitaisi röyhkeimpiä siivellään, mutta mitäpä varikset siitä piittasivat.

Kettu tulla jolkotteli peltotietä pitkin. Nonna istui minun jaloissani eikä huomannut mitään. Kettu huomasi, loikkasi pellolle ja pomppi pitkäksi kasvaneen oraan seassa kiivaasti tiehensä.

Täällä villieläimet ovat oikeasti villejä, ne eivät jää tuijottamaan ihmisiä ja koiria kuten kaupungissa.