Tanaan on taas kesa. Olen monta paivaa kulkenut villapaita paalla, mutta kun tanaan menin uima-allaskannelle, olin ehdottomasti ylipukeutunut.
Aika on mennyt yllattavan nopeasti. Tamakin, neljantoista paivan risteily loppuu sunnuntaina. Huomenna, perjantaina olemme Montevideossa Uruquayssa ja sunnuntaina tulemme jo Brasiliaan.
Matkustajat, jotka ovat ostaneet risteilyn ja varanneet siihen viikon tai tassa tapauksessa kaksi, odottavat tietysti jokaiselta paivalta elamyksia, rentoutumista ja mukavuutta, jota ei kotona ole. Siihen heilla on taysi oikeus. Henkilokunnan huolena on pitaa ylla jatkuvaa illuusiota ylellisyydesta ja hauskuudesta. Alan aavistella, miten vaikeaa se on.
Hyttisiivoojat esimerkiksi. Heidan kontrahtinsa laivalla kestaa kahdeksan kuukautta kerrallaan, siten heilla on kahden kuukauden loma. Kahdeksan kuukautta joka ikinen paiva on jaksettava palvella yleisoa, joka voi olla hyvin ystavallista ja kilttia, mutta joka osaa myos vaatia ja oikutella ja valittaa. Aina taytyy muistaa hymyilla, kaikki toiveet pitaa pyrkia tayttamaan, jokaiseen asiakkaaseen pitaa suhtautua aivan kuin han olisi ihaninta ja tervetulleinta, mita kuvitella saattaa.
Ei ole helppoa. Kannustimena toimii siivoojien palkkaus, joka perustuu lahes kokonaan asiakkailta saataviin juomarahoihin. Yrityksen maksama peruspalkka on tietaakseni noin 600 dollaria kuukaudessa. Sama systeemi patee tarjoilijoihin.
Meidan costaricalainen hyttisiivoojamme on kahden lapsen aiti. Hanen sisarensa huolehtivat alakouluikaisista lapsista silla aikaa, kun aiti on toissa. Kotiin voi pitaa yhteytta, jos siella on puhelin tai sahkoposti, mutta se on kallista. Internetin kaytto maksaa taalla 0,38 dollaria minuutti.
Henkilokunnasta yritetaan huolehtia hyvin. Tottahan taalla tiedetaan, etta pitka aika suljetussa yhteisossa ilman vapaapaivia ja irtiottoja kay hermoille. Heille jarjestetaan esimerkiksi mahdollisuuksia menna yokerhoon tai hyvinvointi-iltoja kylpylaosastolla. Mutta mahdollisuudet tallaiseen ova aika pienet, silla asiakkaat ovat aina paikalla ja heilla on etusija. Yokerhokayntikin voi kayda raskaaksi viimeistaan aamulla, kun taas on herattava toihin.
Kaikkia asiakkaita ei voi ikina miellyttaa, sehan tiedetaan. Joitakin ei voi miellyttaa millaan, silla jotkut nakevat ymparillaan vain asioita, jotka ovat huonosti. Jono on liian pitka. Nahtavyys ei ollutkaan hieno. Hytti ei vastannut odotuksiani. Bingossa on liian pienet palkinnot. Minulla on tylsaa.
Mita talle mahtaa? Ei mitaan.
Jotkut taas tykkaavat niin valtavan paljon kaikesta, etteivat saa risteilemisesta ollenkaan tarpeekseen. Viime viikolla juhlittiin Herbert ja Marianna Lucasia heidan 286. risteilynsa kunniaksi. Naille risteilyn raskassarjalaisille on oma klubikin, jossa saa tiettyja etuja. Eilen taalla laivalla oli tallainen klubitilaisuus, johon oli varattu muilta matkustajilta suljettu tila. Sekin aiheutti valituksia: miksi meille ei anneta, vaikka mekin olemme maksaneet tasta?
Tammoista tanaan. Nyt lahden iltapaivakahville promenadille. Henkilokunnalla kuuluu olevan taas paloharjoitukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti