sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Graavi lohi on barbaarien ruokaa

Istuin asken promenadikahvilassa ja katsoin, kun eras aiti taytti lapsensa tuttipulloa. Han laittoi sinne kuumaa maitoa ja nelja pussillista sokeria. Mieleeni tulivat vanhojen Kotiliesien ilmoitukset, joissa neuvottiin antamaan lapselle sokeria, silla "onhan se parasta ja puhtainta ravintoa, milla voitte pienokaistanne hemmoitella".

Ja haalahjana saattoi sitten "hemmoitella" jalkikasvuaan tekohampailla.


Sokerinhimoa en tunne, mutta naita katselin eilen vesi kielella. Mitaan ei voinut tietenkaan ostaa, silla laivaan ei saa vieda ruokaa. Naiden syominen taas ilman kunnollista pesua olisi ollut kutsukortti vahintaan vatsataudille, joten piti tyytya vain ihailemaan.

Laivasta saa hedelmia ja tuoreita vihanneksiakin. Suurin osa vihanneksista on kuitenkin sotkettu etikkaisiin kastikkeisiin tai rasvaiseen majoneesiin. Keitetyt vihannekset ovat usein mauttomia ja liian kypsia.

Laivan ruoka ei tahan mennessa ole tarjonnut muuta kuin ikavia yllatyksia. Yksi poikkeus sentaan on joukossa, graavi lohi. Sita on ollut pari kertaa pienella salaattilautasella reunakoristeena ja se on ollut todella hyvaa. Se, ettei taalla ole sellaisia graavilohikekoja kuin ruotsinlaivoilla johtuu tietysti siita, etteivat ihmiset syo sita. Raakaa kalaa syodaan vain jossain barbaarisessa pohjolassa. ja Japanissa, sushin yhteydessa.

Ruoka jos mika on makuasia. Se, etta ruoka on taalla korkeintaan valttavaa, on vain minun mielipiteeni. Tosin aika moni muu sanoo samaa.

Toistaiseksi olen syonyt vain miehiston ruokaa seka sita, mika matkustajille kuuluu hintaan. Tanaan taidan paasta maksulliseen ravintolaan silla konepaallikko on kutsunut meidat illalla syomaan. On formal-ilta ja voin lopultakin pukeutua parhaisiin vaatteisiini, mukaan ottamaani ylioppilasmekkoon. Se ei ole niin vanha kuin milta se kuulostaa, onhan se ostettu vain muutama kuukausi sitten.

Ruokaa ei siis saa tuoda laivaan, mutta ei sita saa vieda poiskaan. Eras pariskunta oli ajatellut ottaa tayden hyodyn risteilystaan ja pakannut lahtiaisiksi matkalaukun tayteen syotavaa. Ikava kylla he joutuivat luovuttamaan saaliinsa ja lahtemaan ilman evaitaan.


Montevideossa harrastettiin paljon grillaamista. Tassa on menossa paikallisen puusepanverstaan ruokatunti. Grilli nostettiin villkkaan kavelykadun reunaan niin, etta ohikulkijatkin saivat haistella ihania  tuoksuja. En oikein paassyt perille tuosta grillaussysteemista, kun laitteessa oli seka avotuli etta hiilia, mutta hyvaa jalkea se naytti tekevan.

Nain avotulella grillaamista ensimmaisen kerran Ushuaiassa, jossa katselin sita kadulla, ravintolan ikkunan takana. Siella kypsyi kokonainen lammas kahtena puolikkaana. Se nayttaa hauskalta ja on hyva ruokahalunnostatusnumero asiakkaille. Mitenkahan tuo onnistuisi suomalaisessa ravintolassa, tehdaanko sita jossain? Tarkoitan sisatiloissa, ulkona kylla tehdaan.



Tassa niita grillihiilia ja puita on myytavana. Tama ei ollut turistikauppa, vaan ihan paikallisten ihmisten ostospaikka.

Olemme tanaan ja huomenna merella ja sitten tullaankin maihin Brasiliassa. Kavin aamulla reippailemassa kannella, ilma on mukavan lammin, eika tuule liian lujaa. Kavelin toista tuntia ja olin taas tyytyvainen siita, etta hankin lahtiessani kunnolliset kavelykengat. Reippailun jalkeen tulin hyttiin ja pesin vahan pyykkia. Samalla pidin itselleni ankaraa puhuttelua siita, etta paasykoekirjoja pitaa lukea entista tarmokkaammin. Jos en nyt muka ehdi niita lukemaan, niin miten ikina kuvittelen ehtivani lukemaan kotona?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti