Hyvin vastasin vaikka en ymmärtänyt kysymyksiä

Tulin äsken tekstianalyysikurssin tentistä. Luulen, etten saa yhtään pistettä.

Ei olisi pitänyt olla ylimielinen ja kuvitella, että kun luennoilla kaikki tuntui helpolta ja itsestään selvältä, tenttikin olisi helppo. Ei siltikään, vaikka opettaja moneen kertaan sanoi, että tentti on ihan lyhyt eikä sitä tarvitse pelätä; eniten tulevaan arvosanaan vaikuttaa analyysitehtävä, jota en ole vielä tehnyt.

Kun näin tenttikysymykset tuli tunne, että joko minä olen väärässä paikassa tai tentti on väärä. Kysymyksissä ei ollut yhtä ainoaa tuttua sanaa. Siis ei mitenkään tuttua, ei mitään, mitä olisin joskus edes jossain muussa yhteydessä kuullut.

Olen ollut poissa kahdelta viimeiseltä luennolta, muuten olen istunut kaikilla. En millään voi uskoa, että tentissä olleet asiat käsiteltiin viime viikolla. Kaikki.

No, tein minkä pystyin. Yritin päätellä mistä mahtaa olla kysymys ja sepustin sitten parhaani mukaan. Vastaukset ovat asiallisia ja hyvin muotoiltuja. Tosin en tiedä, mihin ne vastaavat.

Lähdin tentistä samaan aikaan kahden muun kurssilaisen kanssa. Eteisessä seisoimme hetken suu auki ja tunnustimme sitten kaikki yhteen ääneen, ettei kenelläkään meistä ollut hajuakaan siitä, mitä oli kysytty.

Viimeinen tenttikysymys kuului: "Kirjoita essee Anna Solinin artikkelin pohjalta aiheesta Teksti-jotakin (en muista) ja variaatiot".
Ensin ihmettelin, mikä kumman artikkeli? Sitten odotin, että opettaja antaa meille jonkun artikkelin. Sitten vasta tajusin, että artikkeli tarkoitti kappaletta eräästä kirjasta joka kylläkin muistaakseni käsitteli ihan toista asiaa kuin tuota-mitä-en-muista ja sen variaatioita. Mutta esseen kirjoitin, pontevasti ja huolella ja laitoin oikein esimerkkejäkin.

Nyt tuntuu, että aika on mennyt hukkaan. Enemmän olisi tullut tulosta, jos tuon yliopistolla istutun ajan olisin vaikka polkenut kuntopyörää. 

Voitto se on pienikin voitto

Helpotuksen huokaus: pääsin lauseopin tentistä läpi! Tosin huonoimmalla mahdollisella arvosanalla, mutta läpi kuitenkin. Ja positiivisesti ajatellen olen sentään osannut ainakin puolet tentissä kysytyistä asioista. Tosin en voi ymmärtää, mikä puoli mahtaa olla kyseessä, sillä en mielestäni vieläkään ymmärrä lauseopista juuri mitään.

Nyt olen ansainnut pienen kukan. Vaatimattoman pienen kukan.

Nyt, kun olen selvittänyt suomen kielen perusopintojen kaksi vaikeinta tenttiä alan jo uskoa, että saan opintokokonaisuuden suoritettua. Huomenna on kielenhuollon tentti ja itse kurssi on tuntunut todella helpolta äänne- ja muoto-oppiin ja lauseoppiin verrattuna. Tunnustan, etten ole lukenut tenttiin yhtään. Tämä ylimielisyys voi vielä kostautua ja joudun häpeissäni tunnustamaan, etten selvinnyt siitäkään tentistä ensimmäisellä kerralla. 

Opiskeluasioihin tämäkin liittyy: luin aamulla Turun Sanomista, että Turku aikoo lopettaa työväenopiston kankaankudontakurssit ja myydä opiston kangaspuut.
Siis mitä? Missä ihmiset sen jälkeen voivat käydä oppimassa kutomista? Kudonta-asemia täällä on, mutta entä paikkoja, joissa alusta pitäen opetetaan kangaspuiden rakenne ja kokoaminen, erilaiset sidokset, kankaan rakentaminen ja kutominen?

Kävin aikoinaan kolme vuotta työväenopiston kudontakursseilla ja opin kaikki em. asiat. Tämän päivän lehtijutussa väitettiin, että opiston kudontaluokissa istuu aina samoja ihmisiä, mutta se ei ole totta. Kudontakurssit on suunniteltu kolmivuotisiksi juuri siksi, että ne alkavat ja loppuvat, muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden ja oppilaat käyvät ne kurssi kerrallaan. Näin ainakin silloin, kun itse olin oppilaana.

Hyi Turku, tosi ruma suunnitelma! Sitä perusteltiin sopivien tilojen puutteella. Vai ei muka Turussa ole yhtään tilaa, johon sopisi muutamia kangaspuita? Uskallan epäillä.

Muitakin kummia uutisia lehdessä oli (tarkistin jopa, ettei ole aprillipäivä!) Luin ällistyneenä tarinaa Kansainvälisen valuuttarahaston entisen johtaja Dominique Strauss-Kahnin viimeisimmästä julkisesta sotkusta. Nythän kyse on siitä, että herra Strauss-Kahn on käyttänyt maksullisia naisia ja väittää nyt ettei tiennyt tilapäislemmittyjensä ammatista.

Tässä ei vielä ollut mitään kummallista. Mutta se, mitä lemmentöissä ahkeroineen entisen rahastoherran puolustusasianajaja sanoi, on mielestäni perin kummallista, lähes absurdia. Puolustus nimittäin vetosi siihen, että kun ollaan juhlissa niin alastomasta naisesta on vaikea nähdä, onko hän hieno leidi vai prostituoitu.

Tämä on varmasti totta. Mutta eikö suurempi kysymys ole se, miksi nainen on juhlissa ilman vaatteita?